|
Paimentolaisten
ja alkuperäiskansojen
asumukset
Kokonaisvaltainen esitys siitä, miten
Keski-Aasian aroilla, Siperian taigalla,
Pohjois-Amerikan tasangoilla, Himalajan vuoristossa
ja Saharan autiomaassa elävät alkuperäiset heimot
ja paimentolaiset asuvat. Ensimmäinen yhtenäinen esitys
primitiivisestä arkkitehtuurista suomen kielellä.
Runsas kuvitus. 80 sivua B5.
Toimittanut J. K. Ihalainen
1. painos 1998
2. painos 2000
Keski-Aasian jurtat
Peter Alford Andrews käyttää tästä keski-aasialaisesta
asumuksesta aivan oikein nimitystä "ristikkoteltta" (trellis tent),
koska venäläisten omima turkkilainen yurt tarkoittaa "asuinpaikkaa".
Aito turkkilainen nimitys on ev, öy, üy, ja aito mongolilainen ger.
Tästä huolimatta käytän tästä sateenvarjomaisesta teltasta seuraavassa
nimitystä jurtta.
Jurtta
 Jurttia löytyy alueelta
joka ulottuu Kaspian mereltä pitkin eteläistä Neuvostoliittoa halki
Mongoliaa ylös Siperiaan. Tämä on laajaa Keski-Aasian aroa, jossa sataa
vain vähän, tuulee raivokkaasti, ja on kylmää talvella. Tälle alueelle
ovat levittäytyneet mongolia ja turkkia puhuvat paimentolaiset, Kiinasta
Eurooppaan hallinneiden mahtavien mongoliheimojen jälkeläiset.
Mongolivaltakunnan "avain" oli hevonen. Mongolit kehittivät satulan,
sekä tekniikan miten ampua hevosen selästä lyhyellä jännejousella.
"Sivistyneet kansat" olivat voimattomia tällaista yhdistelmää vastaan;
Kiinaan ja Siinaille rakennettiin pitkät muurit pitelemään barbaareja
loitolla.
Hevonen on yhä paimentolaisen tärkein omaisuus. Se antaa aron
paimentolaiselle saman liikunnon vapauden kuin kameli aavikon eläjälle.
Hevospaimentolaisten pääelinkeinona ovat suurikokoiset karakullampaat
ja vuohet, jotka tuottavat maitoa, lihaa, sekä villaa vaatetukseen ja
huovutukseen. Lammas on yleisin rahayksikkö. Sen lisäksi pidetään
kameleita ja jakkihärkiä kuormajuhtina.
Paimentolaisten on vaihdettava laidunmaata sen mukaan miten ravintoa
karjalle riittää, mutta koska jokainen muutto vaatii veronsa karjasta,
on heidän liikuttava mahdollisimman vähän. Talvisin kerääntyy suurempi
heimonryhmä yhteen johonkin suojattuun paikkaan kevättä odottamaan.
Jurttaleiri, aul, pystytetään ympyrään, leirin ja jurttien oviaukkojen
osoittaessa etelään.
Aroilla asuvat heimot jotka asuvat jurtissa voidaan jakaa kahteen
ryhmään sen mukaan minkä tyyppisessä jurtassa he asuvat (venäläisen
etnografin Karusin mukaan). Mongoli- eli kalmukkijurttaa käyttävat
mongolit, altailaiset heimot, burjaatit ja tataarit idässä,. sekä
lännessä kalmukit joista suurin osa puhuu mongolinsukuisia kieliä.
Näiden kansojen käyttämissä jurtissa on suorat tukisalot, jotka tekevät
katosta kartiomaisen. Kirgiisien ja turkkilaisten käyttämissä jurtissa
on puolestaan kaarimaiset tukisalot (tukikaaret), jotka tekevät katosta
kupolimaisen (eli holvimaisen). Tällaista käyttävät turkkia puhuvat
kirgiisit, kasakat, utsbekit ja turkmenit.
"Mongolien talot ovat pyöreitä ja ne on rakennettu saloista, oksista
ja huovasta. Näitä he kantavat mukanaan minne tahansa kulkevatkin, sillä
salot on niin tiukasti sidottu yhteen ja siten yhdistetty että
rakenteet ovat kevyitä kuljettaa."
- Marko Polo -
JURTAN RAKENNE
 Jurtta ja huopa ovat
molemmat keskiaasialaisia keksintöjä. Huovuttaminen on kehräamistä ja
kutomista vanhempi taito ja hyvin yksinkertainen prosessi: villa
pöyhytetään, levitetään ruokomatolle, kostutetaan, rullataan ja hakataan
kunnes kuidut huopuvat. Aasiassa huopaa käytetäan hattuihin,
ulkovaatteisiin, jalkineisiin, mattoihin, sekä asumusten kattamiseen.
Tämä materiaali on ylittamätön kylmyyttä, tuulta ja sadetta vastaan.
Kaiken kaikkiaan kahdeksankin kerrosta saattaa peittää jurttaa talvella,
ja joskus on päällimmäinen kenos öljytty jotta vesi valuu siita alas.
Mutta huovassa on eräs heikkous: sillä on hyvin vähän vetovoimaa ja sen
voi helposti repiä auki. Tämän takia on huopskatetun rakenteen oltava
itsensakannattava; huopa ei pysty kannattelemaan esimerkiksi mustan
teltan rakenteita.
KEHIKKO
 Jurtta on siis
suunniteltu kehikoksi kannattelemaan huopatelttakatosta. Sen lisäksi oli
kehikko rakennettava materiaaleista joita on saatavilla lahes
puuttomilla aroilla. Yksi jurtan etu on siinä, ettei se vaadi kovinkaan
paksuja salkoja. Paju täyttää nämä vaatimukset täydellisesti; se on
kestävää ja sitä on aroilla runsaasti. Jurtan seinäristikot valmistetaan
noin tuuman paksuisista pajukepeistä, jotka halkaistaan kahtia ja
asetetaan ristiin toistensa päälle ja solmitaan lopulta toisiinsa
raakavuodasta tehdyillä saranoilla. Tämä ei ainoastaan tee seinistä
kannattavia, vaan listojen vinottaisuus lisää myös seinien kantavuutta
ja parantaa tasapainoa. Tukisalot sidotaan jokaiseen ristikkolistan
yläosaan. Yksinkertainen kartiomainen katto voidaan rakentaa joko siten
että tukisalot on liitetty yhteen huipulla (kuten intiaaniteltoissa),
tai siten että huipulle rakennetaan pyöreä puukruunu, johon salot
koloamalla istutetaan.
Katto ja seinät on nyt sidottu yhteen, mutta eivät vielä pysy
tukevasti pystyssä. Ilman tukea kattokehikko kaataisi seinät maahaa.
Tämän takia seinaristikon yläosaan kehikon ympäri jännitetään ns.
kiristysnauha, joka vetää ulospäin pyrkivät voimat sisään. Tätä usein
tuhlaillen ja mielikuvituksellisesti koristeltua nauhaa voidaan pitää
jurtan "kulmakivenä".
Mongoli-kalmukkijurtta
Jurtta mitataan siinä olevien seinien (khana) lukumäärällä.
Mongoliassa tyypillinen perhejurtta käsittää kuusi tai kahdeksan khanaa,
joista tulee läpimitaltasn 5-6 metrinen jurtta. Suuri seremoniallinen
jurtta saattaa käsittää kaksikymmentäneljä khanaa ja majoittaa sata
ihmistä mukavasti. Mongolijurtassa on yleensä hyvin raskas kruunu,
jonka kannattamiseen tarvitaan kaksi pystysuoraa salkoa. Tämä kruunu
valmistetaan lovetusta ja tapitetusta puusta, jossa on kahdeksan tai
kymmenen kaarevaa puolaa, jotka on kiinnitetty kruunun keskiöön.
Parhaissa mongolijurtissa on kaksinkertaiset paneliovet. Kaikki ovet,
pystysalot, kruunu ja tukisalot on maalattu ja koristeltu monimutkaisin
värikkäin kuvioin. Tehdasvalmisteiset jurtat ovat pelkistetympiä.
Mongolian ulkopuolella ovat kruunut yleensä kevyempiä ja rakenteet
yksinkertaisempia.
Turkkilais-kirgiisijurtta
Kirgiisien jurtat ovat vaatimattomampia kuin mongolien, koska
kirgiisit asuttavat köyhempiä alueita. Pienet perhejurtat saattavat olla
läpimitaltaan kolmisen metriä, kun taas suuremmat yli kuusimetrisiä.
Kaikki jurtan puuosat ovat luonnollisen muotoisia pajukeppejä, joita
leikataan ja yhdistellään mahdollisimman vähän. Tamä antaa rakenteelle
erityistä vahvuutta ja kestävyyttä.
Tukikaaret leikataan tuoreina, liotetaan, kuoritaan, lämmitetään
toisesta päästään ja taivutetaan muotoonsa. Nuoren puun luonnollinen
suippous sopii täydellisesti tukikaariin, koska tukevuuden ja keveyden
mahdollistamiseksi tulee kaarien olla ohuempia yläpäästään. Joillain
seuduilla kaaria savustetaan kevyesti hyönteistuhojen estämiseksi.
Afganistanissa näin käsitellyt kehikot kestävät 40-50 vuotta. Kruunu
valmistetaan taivuttamalla kaksi halkaistua oksaa puoliympyraän ja
liittämällä ne yhteen joko raakavuodalla tai metallivanteilla. Kruunun
sisäpuolelle veistää kukin heimo omanlaatuisensa puukehikon, joka jurtan
sisältä näyttäa upealta taivasta vasten.
Ovenkarmit valmistetaan yleensä katajasta. Monissa kirgiisien jurtissa
on veistetyt puuovet, mutta rullattavat huopaovet ovat yleisempiä.
Eteläisemmillä seuduilla käytetään kesäisin ruokomattoja seininä, kun
taas talvella seiniin lisätään huopaa. Huopa sidotaan jurttaan köysillä
ja punoksilla, jotka vedetään katon ja seinien poikki symmetrisesti.
Jurtta sisältä
 Kun jurttaan tullaan
sisälle on epäkohteliasta astua kynnykselle tai koskettaa jurtan naruja.
Lattialla pidetään kesällä ohutta huopamattoa, mutta talvella lattia
peitetään huopakatteella, jonka päälle levitetään 10 cm paksulti
kuivattua ruohoa, jonka päälle tulevat huopamatot. Jurtan keskelle on
varattu paikka tulisijalle.
Sydänneliö muodostuu neljästä salosta, rautakolmijalan kannatellessa
keittopatoja. Puuhiiltä poltetaan missä mahdollista; useimmiten on
saatavilla vain kuivattua lantaa jonka kitkerä savu nokeaa sisäkatteen
mustaksi. Aikaisemmat hellat oli rakennettu savitiilestä, mutta nykyään
käytetään rautahelloja.
Ovi aukeaa aina etelään tai kaakkoon, poispäin hallitsevista tuulista.
Oviaukkoa vastapäätä on paikka kirstulle, jonka päällä pidettiin aikoina
ennen sosialistista vallankumousta buddhistisia kuvia messinkisine
rasvalamppuineen ja uhriastioineen. Nykyään ovat perhekuvat ja
transistoriradiot vallanneet tämän paikan. Seinänvierustoille on
asetettu arkkuja, laukkuja ja kaärittyjä mattoja. Koristeelliset
kankaat roikkuvat seinillä ja ne voidaan vetää jakamaan jurttaa osiin.
Naisten puoli jurtassa on itäinen ja miesten sekä vieraiden läntinen.
Kunniapaikka on tulisijan takaosa. Nuoret ja vastasyntyneet oleskelevat
oviaukon lähettyvillä. Satulat, aseet ja köydet säilytetään miesten
puolella, kun taas kirnut, keittiötarvikkeet ja kehto ovat naisten
puolella. Tavan mukaan naiset pystyttävat jurtan, vaikka miehet
saattavatkin avustaa. Perinteinen paimentolaisten vieraanvaraisuus
vaatii, että kukatahansa jurtan eteen pysähtyykin hänet kutsutaan
sisään syömään. Lammas tai vuohi teurastetaan ja järjestetään pidot.
|
