|
Bruno K. Öijer:
Hahmotelma kuoleman luvuksi
Teoksesta "Medan Giftet Verkar" (1990)
Suomentanut J. K. Ihalainen
Angelniemi 1992
Ote esipuheesta runovihkoon "Tämä kova elämä":
Bruno K. Öijer on vastaansanomattomasti eräs tämän vuosisadan suurista
ruotsalaisista runoilijoista, vaikka hän epäakateemisuudessaan ja
rimbaudmaisuudessaan matkustaakin kuolevaisten vaunuosastossa, jossa
lemmiskellään, juopotellaan ja roikutaan ikkunoista painovoiman ja
junavirkailijan lakeja uhmaten. Irrallisuudessaan ja yksinäisyydessään
Bruno K. matkustaa junan alla, epämukavasti mutta salatun raiteilla
pysytellen.
minulle ennustettiin, ennustettiin
että ennustetaan, ennustettiin että teen
tien täältä pois, minun ennustettiin
puuhailevan sellaista, ennustettiin upottavan
morfiinikynnet
maapallon lihaan, ennustettiin
näkevän maanpiirin
kouristuksissaan, näkevän jättiläismäisten
ruumiinsolujen uupuvan pois, kaadettavan
kumoon ja suihkutettavan
navalta navalle pingotettujen
lakanoiden välkkeeseen, ennustettiin
että ennustetaan, ennustettiin salamoivan
pallomaisessa kallossa jossa mailinmittaiset
äänihuulet kutsuivat minua
erilaisilla nimillä:
minusta tuli paremman
elämän muisto, pelikorttien
kahahtelu aina vuodesta
1421, minusta tuli
yksityisetsivän ajojahti
oman hämäränsä perässä, raskas vesi
joka on sidottu kalan selkään, sivukuja
jossa väki istui kiveyksillä
kuin miinusasteet auringonpaisteessa,
minusta tuli tulevaisuuden lasten
sormeilema satukirja, krapinpunainen
ja valkoinen leninki, koululaukku
jonka olkahihna on kyynelistä, minä olin
höyrykoneen kadonnut höyry, luusyöpä
lain kourissa ja mies jonka aivan liian moni
on rakastanut puhki, minä olin
almanakasta puuttuva päivämäärä, maahankaivettu
kaukoputki täynnään multaa, runolliset
kuvat joita kukaan ei käsittänyt, jääkylmät
promillet krapulaisen maksassa, minä olin
nyrkki joka ei päässyt perille, teurastaja
joka lyhensi elämäänsä
jokaisella iskulla, minä olin kuu, sinistä kultaa
ja kaadettu tammenlatva jonne kaarnaveneet
ovat hinanneet tuulenvireen, minä olin
ensiapu
viimeiselle ihmiselle ja ennustettiin
että teen tien täältä pois, ennustettiin
että ennustetaan, ennustettiin puuhailevan
sellaista kuin navalta navalle kiedotun
valkoisen lakanan välke,
minä olin bensiini
pimeyden moottorissa, taksimittari
sinun kylkiluidesi välissä, kieltävä vastaus
miljonäärin kysymykseen, rakkauden
ja seksin umpikuja, kauhuinen
kaninsilmä taikurin hatussa, minusta
tuli virta jonka poltit taaksesi
aarrekartta joka pyyhki pois
aarteen paikan, liekki
joka ei houkuttele hyönteisiä, kuuratun
linnansalin poikki heitetty irtirevitty
polvi, minä olin ruohon atomi sadon kato
jätettynä rauhaan, tulitikkuaski
pimeää pelkäävän lapsen taskussa, mallinukke
joka harppasi panssarilasin läpi ja seurasi
sinua kotiin, minä olin ne kuumat vuodet
jotka tumpattiin tuhkakuppiimme, tatuoitu
mustelma diktaattorin poskessa, raidalliset
imupillit ilmastoidussa kahvilassa, minä olin
sydän ja nuoli ja hävinneen graffiti, olin
kiskot jotka seurasivat junaa kuin vanha
uskollinen ystävä, olin se sateenmaustama suupala
jonka haukkasit itsestäsi, minä olin kuoleman
korvakuulokkeet joissa elämä pauhasi
yksitoikkoisena väärennöksenä, minä olin
partakoneenterätehdas jonka seinät
ovat ihoa ja ennustettiin että teen tien
täältä pois, ennustettiin
puuhailevan sellaista kuin navalta navalle
pingotettujen valkoisten lakanoiden välke
minä oli nopan
mustat pisteet, sairaus
lääkärin kallossa, katto joka lepäsi
sinun lattiallasi, palava
tukki joka lämmitti sisävesistön, minä olin
kauhun graniittiin poratut naurukuopat,
keinuhevosen preeria, okkulttinen
lumihiutale metsän harteilla, minä olin
luodinreiät valtiomiesten
limousineissa, mansikanmaku joka irtosi
poimijattaren kädestä, mies joka iski naisia
paremman puutteessa, minusta tuli k
niin kuin kaipuussa, makaava
kahdeksikko ja liinavaatevaraston
hoitaja, minusta tuli naamio
pilvenpiirtäjien varjossa, näkymätön pallo
jonka jonglööri hukkasi ja aaveen untuva
sylivauvan tyynyssä, minä olin elämänjuopumuksen
taksijono vailla ajoja, läpimärkä
talo joka koputti ja astui sisään, nainen
jota rassasivat sunnuntait ja
avaruusjäte, minä olin antiikin maailma
posliinisavukkeineen, yhdistelmä
toiselle puolen
kassakaappimiehen katseessa, minä olin
pitkäpiimäisen elokuvan loppu, maisemamaalauksen
kuivunut ja rapistunut valo, minä olin
ihminen jonka etu- ja sukunimi
oli yksinäisyys ja jonka ennustettiin tekevän tien
täältä pois, ennustettiin
että ennustetaan, ennustettiin puuhailevan
sellaista kuin navalta navalle kiedotun
valkoisen lakanan välke
minä oli Pahan Silmästä
nostettu seerumi, päärynälohkot
ja poltettu bakeliitti äidin
sylissä, minä olin vihreätä
sinun hiusharjassasi, kesäpäivänseisaus
bunkkerissasi, psykopaatin taskulamppu
sokaisemassa Tyhjyyden suihkuhävittäjää, minusta tuli
osakkeet surun osakeyhtiössä, enkelin tarjoilija,
hiekkalaatikon ämpäri
ja lapio, ompeluneulat läpi rikkinäisen
unen, minusta tuli suolankide valtamerihöyryn
reelingillä, kellarin pimeys
vanhan hillon ympärillä, halkeamat
vallan mahongissa, minä olin korkojen
kolke jossa jokainen ilmiö
kulki paljasjaloin, minä olin
murhaajan ihovoide, isku
vapahtajan vyön alle, häpäisty pilvi
turistin valokuvassa, minä olin
elämä joka pillastui ravurin
reisien välissä, kellotaulun liisteri
johon aika oli juuttunut, minä olin lasin jäljet
simputetun suussa, rintaneulaksi rintaasi
valettu lintujen valtakunta, minä olin kauneuden
kilovaaka ja rauha siirtyi
näköpiiriin, noenmusta eläin
jonka läpeensä valkea valamiehistö tuomitsi
ja jota te tuijotitte kaikissa busseissa
ja työpaikoilla, minä olin etäinen
sukulainen poissaolevalle
tunteelle, puutunut kielenkärki lasin
kylmässä varjossa, minä olin se
joka astuu voimaan, minä olin kompassi
vainajien ranteissa ja ennustettiin tekevän
tien täältä pois, ennustettiin
että ennustetaan, ennustettiin
puuhailevan sellaista kuin navalta navalle
pingotettujen valkoisten lakanoiden välke
Bruno K. Öijer 1990
|