Jättiläisten maa Vendien ja vandaalien muinaishistoria Kustantaja Cultura Oy 1993 Teos on loppuunmyyty

Jättiläisten maa
Vendien ja vandaalien muinaishistoria
Kustantaja Cultura Oy 1993
Teos on loppuunmyyty

Teos syntyi Salon taiteilijaseuran Vendit-näyttelyn ryydittämänä, ja johti itsenäisen Vendimaan (Regnum Vendiorum) perustamiseen vuonna 1992. Vendimaalla oli omat passinsa ja lippunsa, ja tuo itsenäinen käsityöläisvaltio järjesti seuraavina vuosina lukuisia tulenkatkuisia tempauksia ja vallankaappauksia sekä Vakka-Suomessa että Virossa.
Teos toimii myös omana itsenäisenä historiankirjoituksenaan Itämeren merivaltion muinaisesta kulttuurista. Historian tutki J. K. Ihalainen, valokuvasi Kristian Runeberg, arkeologisista löydöistä vastasi Erkka Auermaa, ja piirroksista Tuula Auermaa ja Hannu Hakanen. Kartan piirsi ja suunnitteli Taina Pailos.

Sanat, synnyt

Aallokas. Suomen suurimman järven Laatokan eli Nevajärven vanha nimi.

Aarni. Aarnion haltia, Aarni haudan isäntä, joka makaa aarten päällä. Näkyy öisin tulena kuin lohikäärme kuorsaisi suolla. Aarretta kun haudattiin tehtiin monta lupausta, että punainen kukko tai kolme lampaanpäätä uhrattaisiin Aarnille tai lohikäärmeelle.

Aasat. Skandinaavien pääjumalat Odin, Thor, Balder, jne.

Abalum. Pytheaan (320 e.a.a.) nimitys Samlandin niemimaalle. Vanha eestin abaja tarkoittaa lahtea tai vuonoa, ja esiintyy useissa paikannimissä rannikolla. Assyrian muinainen sana abarumma, meripihka, ja abala, meripihkarannikko, (Gilgamesh 2067 e.a.a.) saattaa olla lähtöisin juuri Samlandista, josta on lähtöisin meripihkakin. Kuurinmaan pääkaupunki Abuja.

Abi-sana. Noitumissana. Samaan tapaan noituja on Abi-tekijä.

Ahti. Muinaissuomalainen meren jumala ja kalastamisen vartija. Myös Ahti Saarelainen, sankarihahmo. Ahdin eukko Vellamo ja tyttäret Annikki ja Ahitar.

Ajatar. Muinainen luonnonhenki, oletettavasti alunperin äijätär.

Akka. Ukon eukko. Muinaispersian Acca. Akka myös satamakaupunki Palestiinassa. Ukko ja Akka olivat vendiläispermalaisten pääjumalat.

Aloen. Järven nimi Aloen, Alava, Alwa, uskomusten mukaan jossain Lapinmaalla. Ala tarkoitti muinaisella Itämerellä asuinaluetta, kotimaata. Korsikalla (jonka muinaisnimi oli Kurnos) mainitaan vuonna 445 e.a.a. kaupunki nimeltä Alalia.

Andma, and, anni. Vanha uhraamista tarkoittava vendiläis-ugrilainen sana, josta ovat lähtöisin Tonavan sivujoen Anisan ("Uhrijoki") sekä virolaisen Anija-joen nimi.

Arbuja. Noita- ja ennustuskultti muinaisissa vendiläis-ugrilaisissa yhteisöissä, sanoista arp-arbu-warp-warbi tarkoittaen arpomista, ennustamista, noitakeinoja. Ulottuu aina Espanjaan: Arbugala, Arboukalen, Arbucala (Arpakylä) Galiciassa. Muinaisilta kelteiltä tunnetaan deo Arvalo ja galleilta Arvagastis-Arbogastus, jotka molemmat mainitaan noituuteen liittyviksi hahmoiksi. Arpomiseen on käytetty yleensä apuvälineitä kuten kirja, avain, hevonen, seula, keritsin, raha, tai kuten Väinämöinen: "tuohon arpani asetan, lepänlastun langettelen". Unkarilaisten päällikkö Árpád, kuoli vuonna 907 j.a.a.

Ask, asa. Ask-sana tarkoittaa muinaisvendeillä noituutta, ennustamista, samoin askus, askos. Tästä tulevat vanhat tärkeät paikannimet Askala, Askola; myös muinaislinna Asva. Oletettavasti "Aaserien maa", Heimskringlan mainitsema "Pohjanmiesten jumalien koti", on lähtöisin samasta sanasta. Muinaiset askomannot, ascomannos, oli nimitys Itämeren itärannikon merenkulkijoista, "virolaisista viikingeistä".
Muinainen Viron nimitys Astalatu, Astigerwe, Aistland saattaa sen sijaan tulla sanasta iste, asumuspaikka, kotimaa (ist, istua); josta ovat ajanmittaan tulleet Haestii, Aestar-salt, Aestland, Eistland, Eesti. Asty puolestaan on on Ateenan vanhin nimi. Askalon oli filistealainen kaupunki Palestiinassa.

Atlantion. Kreikkalaisen mytologian mukaan Atlantion "valloitti suurimman osan asuttua maata, erityisesti alueet lännessä ja pohjoisessa" (Sicilian Diodorus), ja myös meri oli heidän mukaansa nimeltään Atikos okeanos. Kreikkalaiset ajoittavat näiden kansojen katoamisen useita sukupolvia ennen Troijan sotaa. Kadonneen valtakunnan nimi Atlantion viittaa vendiläis-ugrilaiseen haltian nimeen Ati (Atikos, Atilantion, Atala), joka on jättänyt merkkinsä lukuisiin paikannimiin Itämeren rannikoilla. Myös muinaisilta veneteiltä tunnetaan Atina, mikä tulee sanasta ati, isä.

Baltia. Pytheaan nimitys Saarenmaalle vuonna 320 e.a.a. Todellisuudessa Saarenmaan Waldia oli nimi laajalle maakunnalle ja muinaiselle linnalle. Linnan myöhempiä nimi olivat Waltia, Valdele, Woldele, Woldell, Valtala, ja nykyään Valjala. Muinaissana walde tarkoittaa mahtavaa valtijaa, maakuntaa ja aluetta. Nimi "mare Balticum" esiintyy ensimmäisen kerran Adam Bremeniläisellä. Itämeren muita muinaisia nimiä ovat Austramarr, Eystrisalt, Ostersalz, Ostsee ja Eesti meri. Eestin kielellä Itämeri tunnetaan nykyisin nimellä Länsimeri.

Bannoma. Marseillen Pytheas, kreikkalainen merenkulkija ja maantieteilijä, teki noin vuonna 320 e.a.a. yksityisluontoisen matkan Bretagneen. Tällä matkalla hän kuvasi ja nimesi myös Itämeren kansoja ja paikannimiä. Kuurin niemimaalta hän kohtasi maakunnan Wannoma, joka kreikan kielellä sai nimen Bannoma. Wannoman muinainen nimi on Wannanmaa, Wanamaa. Vana, vanne on liivinkieltä ja tarkoittaa vanha; eestin vana on joko vanha, muinainen tai ukkostaja. Vana-nimen levinneisyys on laaja koko Itämeren alueella.

Batavit. "Batavit on tulinen barbaariheimo jonka uskotaan elävän kaloilla ja linnunmunilla" (Caes. 4,10, v. 56 e.a.a.). Batavit asuttivat Reinin suun saaria. Batavit tunnettiin Rooman armeijassa "muukalaislegioonalaisina", samoin kuin toiset vendiläis-ugrilaiset heimot ubiit ja tungrit. Batavien päälliköksi mainitaan Chariovalda, s.o. Karjavalta. Neljännen vuosisadan lopulla katosivat batavit historiankirjoista friisien vallattua Batavian saaren. Alankomaat oli Batavian tasavalta vuosina 1795-1806.
Muinaisvendiläiset sanat padu-pau-paju tarkoittavat alamaata, matalaa saarta; pada-paja piilopaikkaa. Paikannimi Tharabata-Tarapato tarkoittaa pyhän Taaran piilopaikkaa. Lue myös Tharapita.

Birka. Muinainen ruotsalainen kauppapaikka Tukholman lähettyvillä. Nimitettiin Koivistoksi suomalaisissa kansanrunoissa. Kaupankäyntiä tarkoittava nimitys pirkka on peräisin slaaveilta.

Burgundit. Plinius mainitsee vuonna 70 j.a.a. vandaaliheimoiksi "burgundionit, variannet, charinit ja gutonit". On ehdotettu burgundien olleen muinaisesta Bornholmista, "Burgundarholm". Ptolemaios toistaa nimen vuonna 150 j.a.a. Phrugundiones, mikä paljastaa heimonimen alkuperän: Phrusikund, eli vanha nimitys Pruzikund, Preussikunta.

Burgundien valtakunta Burgundia vaikutti Reinin länsirannalla Wormsin seuduilla vuosina 413-437; myöhemmin burgundit mainitaan 443-533 Rhônella.

Druidas. Kelttien muinainen pappisnimitys druidi, Ivvene drvvides. Iuuene on peräisin sanasta hiiune, hiisi. Irlannin muinainen nimi Iera, Hiiera, tarkoittaa Hiidenmaata. Irlannin pääkaupungin vanhin tunnettu nimi on Tara. Druidien maiden alkuperäisiä asukkaita olivat tungrit ja edulit, molemmat vendiläis-ugrilaisia heimoja.

Emo, emu. Vendiläis-ugrilaisten kielten vanhin äitiä, suojelijaa ja lääkettä tarkoittava sana, käytetään samassa merkityksessä yhä mongolin kielessä. Veden Eme, Puiden Emuu, Saukon Emo, jne. Vanha merkitys myös "joen uoma", josta joennimet Emme (Hollanti 1016), Emajogi (Viro 1211), Emisa (Saksa 1070), Emona (Laibach 128) ja Emuu (Ranska 844).

Estia, Eistland. Viron maan nimitys. Estia (5. vuosisadalla), Hestiae (525), Estio (570), Aistland (500), Hestia (500), Eistland (600-670, 882), Eistlanz, Eistnesker (600), Estlatum (1020), Aestland (1070), Estones (1014). Nimitys on erotettava eteläisen Itämeren Preussin nimityksistä: Aisti (360), Aestii-Iste (360), Haestii (537), Aisti (830) ja Eastland (880). Tämän jälkeen vakiintuivat nimitykset Pruzi, Pruzzi ja Prusi.

Finland. Kansannimi Finn esiintyy erilaisissa muodoissa: Tacituksella Fenni, Ptolemaioksella Phinni, islantilaisilla Finnr (425), anglosakseilla Finn (475), ja Diaconuksella Bini. Skandinaaveille alkuperäinen fen-fenne tarkoitti laidunmaata, germaaneille fenny tarkoitti suoihmisiä. Nimitystä käytettiin aina vuoteen 1000 j.a.a. varsin epämääräisesti; aluksi tarkoittamaan Vistulan alueen vendiläis-ugrilaisia, myöhemmin lappalaisia, Finnmarkin asuttajia, virolaisia, ja viimein lounaissuomalaisia, erotukseksi hama-hämäläisistä eli jäämeistä.
Ossianin laulujen sankari on Fingal. Fingalin luola sijaitsee Skotlannin rannikolla.

Haltia. Vanhassa muodossaan halli, hallias. Tästä mm. paikannimi Halik, Halikko.

Hake. Haken, latinaksi uncus, tarkoittaa viljeltävää maa-aluetta. Haketta käytettiin eteläisillä vendimailla, Virossa, Kuurinmaalla ja Preussissa, verottamisen mittana.. Sanasta hagema, viljellä, korjata sato. Verbi hakatama tarkoitti kaskeamista, kulottamista.

Hamaburg. Hampurin vanhin tunnettu nimi (804 j.a.a.), Hämeenlinna. Hama-hame-amu-ammu tulee alunperin sanasta amb, ammu, jousi; ambuma on ampua jousella, ammu-kaar on sateenkaari. Hama, "Jylisijä", oli vendisankari Starkardin aseveli.
Muita haman alkuperiä saattavat olla mm. vironkielen haam, verkko, mistä Hamemaa, kalastusmaa; tai eteläviron hämm, märkä ja kostea maa, hetteikkö.

Hattara. Paha jättiläinen ja kummitus, sanasta hatt, hata, ihmissusi.

Hela. Itämeren rannikkoa leimaavat itäisen rannikon Hela-Heela-Heelas-alkuiset paikannimet. Heelas tarkoittaa alunperin soutaa, purjehtia, ohittaa, purjehtia pitkin rannikkoa. Hela-paikat ovat olleet ankkuripaikkoja, vaikka niissä ei nykyajan laivoilla enää ankkuroida. Kuuluisin näistä paikoista on Heelsinga, Helsinki. Varsinainen merirosvosatama on Muhun saaren Hellamaa, sekä Danzigin yläpuolella sijaitseva vendien niemimaa Hela, nykyään Hel. Kreikan saaristoa ryhdyttiin myös kutsumaan ajanlaskun vaihteessa nimellä Hellada-Hella-Ellas-Hella, nykyään Hellas.

Hermi, Hirme, Hirmu. Tacituksen mainitsema jumalolento, jota palvoivat herminonet Hirmensulin (Hermensulin) kulttipaikalla. Tästä pienestä heimosta tuli myöhemmin laajempi nimitys hermanit, germaanit, minkä jo Tacituskin johdattaa sanasta "hirm=herm=germ". "...tunc Germani vocati sint ... ut omnes primum a victore ab metum" "Heitä kaikkia voittajat kutsuivat germaaneiksi koska he olivat niin hirmuisia" (Tacitus G.2). Strabo nimittää heimoa nimellä Ermondoroi.
Myöhemmät lähteet, kuten Korvein Widukind (Rerum Gestarum Saxonicarum, 968), selvittävät muinaisten saksilaisten Hirmin-hahmon vastaavan Hermistä eli Merkuria, ja olevan siis "Voiton Jumala" - mikä selitys unohtaa alueen alkuperäisen vendikulttuurin. Vendeillä hirm-hirmu tarkoitti pelkoa, kauhua; hirmutama pelottaa; hirmust pelgama aaveiden pelkäämistä; hirmutus kauhea aavetta. Hirmin ei ollut Voiton Jumala, vaan kauhun esikuva, ja -sul vastaa suomenkielen -saloa. Vendeillä Hirmu ei ollut mikään jumala, sillä heillä ei ollut lainkaan pirua tai muuta pahaa henkeä. Itämerellisessä paikannimistössä Hirmu-Hirme-nimiä on huomattava määrä, esimerkiksi muinaisen Askalan alueen kylä Hirmuse.
Tacitus kertoo vielä germaaneista: "Heidän muinaisissa lauluissaan, mikä on heidän historiankirjoittamisen ainoa muotonsa, he ylistävät maasyntyistä jumalaa Tuistoa ja hänen poikaansa Mannusta, joka oli heidän heimonsa perustaja." Tui-toi-tuhu tarkoittaa muinaisvirossa syntymää, ja -sto on paikka.

Hiiu, Hiis, Hiie, Huyo. Sana tarkoitti alunperin pyhää luolaa, mutta muuntui kristittyjen toimesta Hirr-Hirw-Hirwe-Hira-suuntaan. Näin alkuperäinen pyhänluolankansa, Hiierahva, saatiin kuulostamaan siltä kuin kysymys olisi hirveläisistä, hirvenmetsästäjistä. Tunnetuin Pyhänluolansaari on Yrlande, Eire, Irlanti.

Hiid, hiisi tarkoittaa myyttistä sankaria, jättiläistä, pyhää luolaa; Hiienväki, Hiie rahva tarkoittaa pyhän luolan tai saaren kansaa. Hiisi on lyönyt leimansa lukuisiin paikannimiiin, kuten vanhan Skotlannin piktien luostarien keskus Hiienses, ja Halikosta Hämeeseen kulkeva muinainen Hiidentie.

Humala. Muinaisten vendiläisten tuntema ja hyödyntämä kasvi. Muinaiset keltit omivat nimityksen humalus, humelus, humlo oman nimityksensä hoppe, hopfen oheen. Samaan tapaan kulkeutui muinaisvendiläinen sana kali, kalja kelteille muotoon caelia (Plinius). Muinaisvendit valmistivat kaljan maltaista, hedelmistä ja hieman paahdetuista vanhoista leivistä.

Idu, ido, itu. Vanha merkitys alkuperä, itäminen, josta on tullut paikannimiä: Idumaes tarkoittaa alkuperämaata, Idomo itumaata Liivinmaalla.

Iku-Turso. Mytologinen nimi merihirviölle, myös Meri-Tursas. Iku-iki-ika-iga on ikivanha etupääte, jota varsinkin nimissä on suosittu.

Ilmarinen. Suomalaisen mytologian maailmanluoja, taivaankannen takoja, matkaajien suojelija. Kaleva-jättiläisen poika. Votjakeilla Inmar. Ilmarisen järven, Ilmajärven (Ilmien lacus) rannalla oli Novgorod.

Indos. Muinaisten Itämeren vendiläis-ugrilaisten kauppiaiden nimitys, "commerci causa navicantes" (Plinius). Itämeren nimi oli Indicon kolpon.

Ing. Muinaisvendiläinen haltija, Tacituksen ja Beowulfin mainitsema.

Intomiehet. Suomalaiset tietäjät, indomiehet, jotka tunsivat kaikki salat.

Iru. Muinaislinna Pirita-joella. Linna rakennettiin noin 500 e.a.a., hylättiin noin vuonna 0, rakennettiin uudelleen noin 500 j.a.a., poltettiin 7. vuosisadalla, rakennettiin jälleen ja poltettiin uudestaan 9. vuosisadalla. Iru tulee sanasta hirw, hirvi. Irun satama oli 500 e.a.a. Muuga; muuk on härkä tai pukki ilman sarvia.

Iso-Tammi. Maailmanpuu jota vainajat kiipeävät matkallaan taivaaseen. Myös linnunrata.

Ist, Iste. Muinainen vendiläis-ugrilainen jumaluuskultti: Hestia oli tulen jumala, ja Estia kodin jumala. Näistä omaksuivat Välimeren kulttuurit Hesiodin Hestian sekä Rooman Vestan. Istilic (v. 350-408 j.a.a.) oli Rooman kuuluisa konsuli, joka oli syntyisin vandaali. Istrien oli muinaisen Venetian naapuriheimo, merirosvoilijoita jotka roomalaiset alistivat vuonna 200 e.a.a. Tonavan vanhin tunnettu nimi on Istros.
Ptolemaioksen vanhassa kartassa Vistula-joki on nimellä Istula. Hestia puolestaan esiintyy lukuisissa vanhoissa lähteissä Eestin nimenä. Strabon mukaan "estionit kuuluvat myös Vindeliciin (Vendimaahan)". Myöhemmin nimet Esti, Osti, Aestii vakiintuivat tarkoittamaan Viroa. Ist-iste tarkoittaa vanhastaan istua, olla paikoillaan, linnoittautua.

Joukahainen. Muinaissuomalainen sankarihahmo, jonka Väinämöinen laulaa suohon. Päästäkseen suosta hän tarjoaa Väinämöiselle venettään. Ei kelpaa. Jousi! Ei kelpaa. Hevonen!! Ei kelpaa. Saat sisareni!!! Kelpaa.

Jumala. Alunperin "pyhäinkuva", mainittu Jomalin nimellä Permissä vuonna 1015. Jumista tarkoittaa ukkostaa. Jummi puolestaan on piru.

Juutas. Käärme, Loke.

Kaas, Kassi. Britannian Thamesin sisämaan muinaisia tinakaivoksia hallinnut heimo kassit (Cassi-Casi-Casu), muinaisvendiläisestä sanasta kaas-kaasu, matkakumppani, toveri. Herodotoksen mainitsemat Kassiteridaksen tinasaarten kaivokset. Tina sai näin kreikkalaisen nimensä kassiteros, suomeksi kassiteriitti..

Kahi, kahja. Tarkoittaa muinaisvendeillä uhraamista. Tästä viinan nimitys kahjo, uhrijuoma.

Kaleva. Myyttinen jättiläinen, Kalewa, Kalev, Kaalev. Idrisi mainitsee Kalewenyn Virossa vuonna 1138. Wiegandin kronikka nimittää Semgalliaa 1294-1394 nimellä terra Calewysten. Kalevan pojat (Caleuanpoiat) olivat myös kuuluisia jättiläisiä: Yksi oli Hijsi joka rakensi linnan Paltamon vuorelle, toinen Soini joka sousi päivässä Liminkaan. Kibawanskoinen ja Liekiöinen polttivat niittyjä. Sitten olivat Wäinämöinen ja Ilmarinen.
Paikannimenä Kaleva esiintyy erityisesti Tampereella Pyynikin kupeessa (Kalevankangas) ja Ikaalisten Höytölän kylässä. Kihniössä päin tunnetaan Kalevan tie.
Vuonna 368 j.a.a. jakautuivat Skotlannin piktit kahtia, toisia Tacitus nimittää kaledonialaisiksi, ja toisia attikotteiksi; kale, voimamies, att, isä, ukkostaja. Myöhemmin saatiin gallialaisten sotalaivojen nimeksi kaleerit.

Kalevan miekka. Väinämöisen viikate, Pietarin sauva, Kolmoset; Orionin tähtikuvion vyö.

Kalevantulet. Salamointia, josta jyrinä ei kanna.

Kalki. Kalevan poika Soini.

Kantama, Kannas. Paikannimi joka tulee sanasta kantaa (lastia), kantamus (lasti), kanta (suku, sukupolvi). Useissa muinaisissa paikannimissä tämä on viittaus kauppapaikkaan, lastaussatamaan. Kandala Viron Vironiassa, Candowe Kuurinmaalla, Cando Preussissa, Gandavum Belgiassa, ja Kantion, Cantium, nyk. Kentin kaupunki Englannissa. Caesar kirjoitti Cantiumista 54 e.a.a., "jonne lähes kaikki laivat Galliasta tulivat purkamaan lastejaan."
Ranskasta Amélie-les-Bainsista tunnetaan muinainen haltija Kantai Niskai (Caesar I, 744). Gande oli muinainen mittayksikkö sekä Bretagnessa että Englannissa: 100 jalkaa kaupungeissa ja 150 jalkaa maalla.

Kare. Jätti Forniotin poika, josta karjalaiset periytyvät. Forniotilla oli vaimo Laseja, sekä pojat Kare, Loke ja Hlar tai Agir. Karesta tuli hallitsija Kvenlandiin, Kajanaan, Karjalan maahan.

Kasti. Muinaisvendiläinen kivistä kasattu vankila. Kivikasti oli myös nimitys muinaislinnalle.

Katumajärvi. Järvi jossa pakkokastetut hämäläiset pesivät pois saamansa kasteen.

Kawe. Väinämöisen isä, joka oli kohdussa 30 kesää.

Kaweh, kawoh, kawet. Hyväntekijähenki, parantaja, Karwa Emo. Myös hiisi: "jolle mie hiiet himmahutan, maan kavet kammahutan."

Keräjät. Kyläkokous, neuvonpito. Karjalassa keravo, aunuksessa kerahmo, vepsässä keradiz, virossa kärad, vendissä kurokuro. Vendeillä keräjäpaikalla olivat aina erityiset miekanhiontakivet, sekä sarvipuu. Keräjäpaikalla oli 12 kiveä, jotka muodostivat sekä eläinradan että kuukaudet. Keskellä oli varaskivi (vendeillä varjakivik), joka vastasi aurinkoa.

Keito. Suomalainen kyklooppi.

Kiri. Kirjainten ja merkkien kirjoittamisen taito. Karjalan nimi joissakin lähteissä Kirialand, yleensä Kyrialaland. Suomenlahden nimitys saagoissa Kirialabot´n.

Koukku. Maanviljelykseen liittyvä verotustermi koukku tarkoitti 1200-luvulta lähtien, maahantunkeutujien ryhdyttyä verottamaan maanviljelijöitä eri puolilla Vendimaata, verotettavaa peltopinta-alaa. Tuolloin käsitti koukku esimerkiksi Liivinmaalla yhden talonpoikaistalouden, eräänlaisen normaalitilan. Länsi-Virossa käytettiin saksalaista koukkua, joka oli 30 vakanalaa ja myöhemmin 30 tynnyrinalaa. Virumaalla käytettiin tanskalaista koukkua, joka oli 12 tynnyrinalaa.
Paul Johansenin mukaan muinaisvirolainen koukku olisi ollut kahdeksan tynnyrinalaa. Kaksivuoroviljelyssä sen vuotuinen kylvö olisi ollut neljä tynnyrinalaa, karkean arvion mukaan noin kaksi hehtaaria.

Krematöörit. Aikakirjat mainitsevat vendien, kuurilaisten ja eestiläisten kaivaneen 1200-luvulla ylös kirkonmaalle haudattuja ruumiita ja polttaneen ne omalla vanhalla tavallaan. "... et corpora mortuorum suorum, in cemeteriis sepults, de sepulchris effoderunt et more paganorum pristino cremaverunt." Kirkonmiehet kutsuivat näitä polttajia nimellä krematöörit.

Kolbjagi, Koylpiggoi. Muinaisten kreikkalaisten nimitys pohjoisille merenkulkijoille, ensin vendiläis-ugrilaisille sekä tsuudeille, ja 1073-1086 varjageille. Kolpon = meri. Koylpiggoi mainitaan useaan otteeseen Bysantin dokumenteissa ja Kolbjagi Jaroslavin lakikirjassa (Russkaja Pravda, 10). Islantilaisissa sagoissa nimitys on kylfingit, millä tarkoitetaan vatjalaisia. Eestiksi vai, vaia on kiila, venäjäksi klin, muinaisnorjaksi kylfa. Useat tutkijat yhdistävät näihin nimityksiin myös Kaleviden-kultin; Kolivan, Kalevanpojat, Kalevala.

Kosta. Kozta, kostak, ennustaja muinaisvendeillä. Muinaisia ennustajistaan kuuluisia paikkoja olivat Ruia (Rügen), Saarenmaa sekä Kostavere.

Kuku. Kukkus, kukutus, kukkuma merkitsee putoamista, kukku paikkaa josta putoaminen alkaa. Kuke eli Chucumbrast Borchertsdorfissa selitetään piispankirjoissa pirunsolaksi, "desz Teufels durchfart".

Kuminpää. Hankoniemen vanha nimi, Cuminpe.

Kupu, kupla, kupa. Muinainen vendien juhannus, tunnetaan Puolassa nimityksellä kupala. Erittäin vanha kupal-kupla-kupu luultavimmin tarkoitti mäkeä.

Kura, kora. Vasen, vasen käsi. Muinainen jumala sekä vendeillä että virolaisilla. Kuurilaiset (Kure, cure, chori, curios, kors) ovat saaneet tästä nimensä. Myöhemmin, kristityllä ajalla piru, kurat, kuramus, kurja. Liiviläisillä kurema ihmissusi. Muinaispreussilaisten jumala Kuraho, Kurche. Vandaaleilla kuroia, pääjumala. Kalevalassa Kuura (alkup. Kuuro) eli Tiera heittäytyy Ahti Saarelaisen mukaan sotaretkelle.
Suomenkielessä paholainen on Kuljus. Kurimus on Kurmus on Kurjus. Kurilan kurkku elikkä Kurjuksen kulkku on perinteen mukaan paikka jossa meri juoksee maan alle seitsemän vuotta ja virtaa takaisin seitsemän vuotta. Lappalaisilla se on Kurkkio.

Kurala tulee maannimestä Kuramaa, jota asuttivat kuurilaiset (kuurlane, kuralane). Nimeä on yritetty selittää kurjeksi, kurg eli kure; sekä vasemmaksi, kura. Kuremaa ja Kuresaarta pidettiin ennen muinoin noitien kotipaikkana.
Vandaalien jumala oli Kuroia. Tästä mainitsee Augustinus epistoloissaan vuonna 484 j.a.a. "Kuroia armes. Kuroia eleimen." Armes tarkoittaa armoa. (Lähde: Migme, Patrologia latina, 33, col. 1162).
Eestiläiset puhuivat Kurasta Taaran vastakohtana, piruna (kuras, kuram, kuramas), ja jopa eestiläisten raamatussa on ensimmäinen piru käännetty sanalla Kurat. Noitajumala Kure, Kura, korvattiin Eestissä 1200- ja 1300-luvulla Tharapita-jumalalla. Muinaiseestissä kurakäsi tarkoittaa pahaa kättä eli vasenta kättä. Kurjan tekeminen (kurja tegema) tarkoitti noitumista.
Kaikesta päätellen nimi Kuure, Kuura on eräs vanhimpia vendiläis-ugrilaisia nimiä, sillä "kura-kulttia harjoitettiin Saarenmaalla noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua" (Saks: Aestii, 1960).

Kuso, Kusa. Kuso (Cuso) on suomalaisten ja permien muinainen kuningas, Kusa (Cusa) taas unkarilaisten kuningas. Lukuisten vendiläis-ugrilaisten päällikkönimien mukaan Kusi-Kuse-Kusa-Küsija tarkoitti voimakasta hallitsijaa. Suomeksi küsida tarkoittaa kysyä; vanhalta merkitykseltään kysely, kuulustelu, tuomio.

Kuurinmaa. Itämeren valtio jonka asukkaat, kuurilaiset, olivat osittain liiviläisiä ja osittain saarenmaalaisia. Kuurinmaan nimi on säilynyt meidän aikoihimme asti lähes sellaisenaan: Kurios (5. vuosisata), Curetia (525), Kurland (675), Chori (875), Kurland (860-).
Curetum on myös Kreetan muinainen nimi. Kuriosoliitit oli heimo Venetian niemimaan pohjoisosassa ajanlaskun vaihteessa (César, 2, 34), kurionit puolestaan 150 j.a.a. Suedeettien vuorilla Itä-Euroopassa (Ptol. 2, 10). Molemmilla heimoilla mainitaan jumala Cora, Curi.

Kyriale. Saagojen nimitys Aunuksen Kyrjälänkylälle. Tästä Kyrjalaland, Karjala. On väitetty että sana olisi peräisin muinaispreussin sotajoukkoa tarkoittavasta sanasta karja ja muinaispersian kârasta. Gananderilla Kyrialin lahti tarkoittaa Pohjanlahtea.

Kyynäläinen, kyyitöläinen. Vanha matojen emuu, sekä kyy.

Käres. Käärmeitten emo. Käärämöinen on puolestaan suuri käärme joka säilyttää suurta aarretta. Tämä muinainen vendien myytti on kulkeutunut sekä Snorrin saagoihin että muinaisen Englannin Beowulfiin, joissa käärämöinen on lohikäärme.

Lagnum. Kattegatin nimi Agathodaimonin kartassa noin 100 e.a.a. jolloin kimbrit asuttivat sen rannikkoa. Lagamik on muinainen vendiläis-ugrilainen sana joka tarkoittaa merta; ulkumeri tarkoittaa valtamerta. Laga-laa on pesuvesi; laagpüts on äyskäri; lahakala on lohi; laane-laine on laine; laiw-laiva on laiva; lahi-lahe on lahti; laad-laid-loot on luoto; laga-lagas tarkoittaa myös aavaa, avointa.

Lemoviitit. Lemovii-heimon kertoo Tacitus (98 j.a.a.) asuttavan Oderjoen itäistä rantaa Itämeren rannalla. Plinius kertoo lemavien asuttavan Tarraconaa Espanjassa. Lemoviittien mainitaan vuonna 51 e.a.a. asuneen Viennajoen seuduilla, nykyisen Limogesin kaupungin kohdalla. Lemannus oli Geneven järven nimi vuonna 58 e.a.a. Myös Englannista tunnetaan merkkejä lemoviiteista: Lemana, Lemannoios, Lemano, Lembano.
Vendiläis-ugrilaisella kielellä latinan lem on läm; lämmi, lämmu, kouristuskuolema; lämmijä, omaperäinen tietäjien rituaali; Lemmes, metsän haltija.

Letavia. Bretagnen niemimaan muinainen nimi, jonka lähteet tuntevat rannikon muinaiskelteiltä muodoissa Leatha, di Litau, Llydaw. Sana on Bretagnen rannikolla ennen kelttejä asuneiden vendiläis-ugrilaisten heimojen (kuriosoliittien, osismien, ambibariien, venellien ja venetien) nimitys kallioiselle ja karikkoiselle rannikolle; ledu, leta.

Liemo. Vendiläinen nimi myyttiselle Aluen-järvelle. Tämä noituutta tarkoittava sana esiintyy myös muodoissa limmo-lumme-liuan-liba.

Ligurialaiset. Vendiläis-ugrilainen heimo, joka asutti Po´n laaksoa ja Etelä-Ranskaa. Roomalaiset miehittivät alueen 218-201 e.a.a. Ranskalainen kielitieteilijä d´Arbois de Jubainville tuli siihen tulokseen että ligurian kieli oli suomalais-ugrilaista kieltä. Strabon mukaan ligurialaiset paimensivat lampaita vaihtaen nahkoja ja hunajaa oliiviöljyyn ja italialaiseen viiniin. Heidän nimityksensä luonnonsatamalle, vada, on erittäin vanhaa vendiläis-ugrilaista perua; tarkoittaa myös kalastusverkkoa.

Lin, lyn, linna, lind. Sana tarkoittaa vuorilinnaa ja on erittäin vanha. Laajasta levinnäisyydestään huolimatta sana on puhtaasti vendiläis-ugrilainen, vaikka vendien naapurit mielellään omivat alkuperän.

Lin-lyn-lind tavoitetaan mm. Lindisfarnen saaresta, Skotlannin Lindonista, Irlannin Dublinista, Viron Lyndanisesta (Tallinna), sekä Englannin Lindiniosta (Lontoo). Myös Baptista Homannon Tanskan kartta vuodelta 1702 esittelee Jutlannin vendiläis-ugrilaisia nimiä joita ei enää käytetä: Lindekund, Lyndum, Lind ja Urale.

Litua. Ensimmäinen nimitys liettualaisille vuodelta 1009 j.a.a. Muinaiset liettualaiset heimot galindat ja sudinit muuttivat Itämeren ranta-alueille vuoden 1382 jälkeen.

Lokin, login. Sana tarkoittaa alunperin kalkatusta, vapinaa, heilumista. Eddassa mainitaan Loki suomalais-ugrilaisena Jumalan vihollisena. Saxo Grammaticus kertoo tanskalaisten hyökänneen kuurien tyrannia Lokeria vastaan. Loker löi heidät takaisin merelle. Tämä tapahtui noin 475 j.a.a.

Louhi. Suomalaisessa mytologiassa Pohjolan Emändä, Tuonen Tytär. Louhiatar, Louheatar, Lohetar, Lohiatar, Lovetar, Loweatar, Lowehetar. Tulee sanasta lovi, lowe, tietäjä, kuten sanottiin lovemies lappalaisista tietäjistä. Lovehtia > loehtia > loihtia. Lukuisista paikannimistä mainittakoon vain Luvia Turun lähettyvillä.

Louhikäärme. Vendien Pyhä Henki. Skandinaaveilla floghdraki, joka tarkoittaa meteoriitin synnyttämää tulenlentoa sekä lentävää käärmettä.

Luolat. Vendiläis-ugrilaisten tietäjien, ennustajien, merenkulkijoiden ja saaristolaisten pyhiä paikkoja olivat luolat, jotka aina yhdistettiin uhrilähteisiin ja veteen jolla uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Luolia sekä kalmistoja nimitettiin usein Hiisi-nimellä (Hiid, Hiiu, Iona, Hinba, Iuuam, Iuua, Iuao). Perusnimi löytyy Virosta: Ien-Kysell, Hiddenkivesel, Hiiekivisalu, mikä tarkoittaa Hiidenkivenluolaa. Samaa saattavat merkitä lukuisat ranskalaiset paikannimet Iueveniacus, joilla tuskin on alkuperänsä latinan kielen nuorissa, juvenis, tai rooman kielen Iuvinius-sanassa, kuten A. Holder ehdottaa.

Magog. Tarunomaisen ruhtinas Gogin maa, Magog, mainitaan Vanhassa Testamentissa (Esekiel 38,2), "... ja minä lähetän tulen Magogin päälle ja niiden päälle jotka huolettomina asuttavat saaria" (Esekiel 39,6). Ajoituksen mukaan Magogin maa oli olemassa toisella vuosituhannella e.a.a. Juutalainen historioitsija Josephus kirjoitti vuonna 37 j.a.a: "Magogit olivat skyyttilaisia rodultaan".
Koraanissa sekä arabialais-persialaisissa kirjoituksissa Magog ja Gog viittasivat Euroopan kaikkein pohjoisimpiin alueisiin. Arabialainen Ibn Khaldun kirjoittaa: "Tämän alueen itäinen osa käsittää Magogin maan Qufaya-vuorten (Valtai-) takana meren rannalla. Se ei ole kovin leveä ja on muodoltaan pitkänomainen ja meri ympäröi sitä lännestä ja pohjoisesta." Ptolemaioksen kartassa Vandalian alue on nimetty Magiaksi.

Magus on vendiläis-ugrilaisten kielten vanhempi muoto maa-sanasta: ma, mahi, macus, magi, magus.

Magus. Vuonna 1138 arabimaantieteilijä Idrisi nimittää Kuurinmaan ja Memelmaan nimellä Magus. Nykyään Natagien maa. Magus oli myös arabialaisten nimitys Pohjolan merenkulkijoille. Vaikka muinaispersian magush tarkoittaakin ennustajaa, noitaa, on sana vendiläis-ugrilaista alkuperää: mage-mageda tarkoittaa suolaa käytettynä parantamiseen noituudessa; maku-magama tarkoittaa nukkua, tappaa; liiviläisten magamagamas tarkoittaa lacebis hic in eternum, nukkua ikuisesti.

Madu, mau. Maum, Maumaa, Lohikäärmeen maa. Mahu, Mahuranta. Mauridano, korkea arvohenkilö Vandaalien kuninkaan Hunericuksen hovissa (Vitan Vic. I, 48). Henkilön nimi perustuu sanoihin madu, mao, mau, eli lohikäärme, käärme. Paikkana Mahu on Itämeren vanhimpia kulttuurikeskuksia. Merkkejä järjestäytyneestä yhteisöstä Mahussa on vuodelta 6.500 e.a.a.

Mamma. Käärmeiden äiti.

Mammotar. Matoin emuu, käärmeiden ja kivien suojelija, aarteen vartija.

Mana, Mona Muinaisia perusmuotoja sanasta maa ja moo, jotka molemmat tarkoittavat maata. Mana on eestiä ja tarkoittaa manalaa. Manama tarkoittaa manaamista. Paikanniminä sana esiintyy mm. Irlannissa: Manapii, Manapia, Mona, Mana; sekä Englannissa: Mona (Isle of Man), Manavi, Manapia. Heidelbergin professori F.J.Monen mukaan (1822) kysymys on kulttipaikoista, pyhistä saarista Baltian ja Brittein saarten rannikoilla. Tähän viittaisi myös vanhan noitien saaren Muhun entinen nimi Mone.

Mehtän Emuu. Likkanimi Sinisirkku, karhun imettäjä.

Mós. Sana tarkoittaa hanteilla ja manseilla taivasihmisiä, jotka syövät raakaa lihaa. Keittolihan syöjät, maanalaiset, ovat nimeltään por.

Myrrysmiehet. Suomen vanhat noidat. Vendeillä kynnysmiehet.

Naharaualos. Tacituksen mainitsema vendiläis-ugrilainen heimo; nahk, naha tarkoittaa turkista, nahara turkiskauppiaita. Tästä on saanut nimensä muinaisen turkiskaupan keskus Nogat, Nogardia, venäjäksi Novgorod.

Nogardia. Muinainen suomalais-ugrilaisten Novgorodin nimi. Novgorod (Uusikaupunki) ja Kolmogory on slaavien, Holmgardia (Saarela) skandinaavien, Nemogardia (Metsänkaupunki) kreikkalaisten, ja Nugrada arabien nimitys. Nogad, Nagad lausuttiin Itämerellä nahad; Nogara tarkoitti "turkisihmisiä". Sana nahk tarkoittaa sekä turkista että vuotaa. Muinainen Nogardia oli turkis- ja vuotakaupan keskus. Etelä-Preussissa joki Nogad oli niin ikään tärkeä väylä turkiskaupalle.

Odin. Tanansuusta itään oli Aasereiden maa, jonka päälinnan Aasgaardin päällikkö oli Odin. Odinilla oli kaksi veljeä, Ve ja Vilje. Vanerit taistelivat Odinia vastaan, mutta Odin lähti länteen, ensin Gardarikeen (Venäjälle), ja sitten etelään (Vendimaahan), josta hän meni pohjoisen saarille (Fyn). Sitten hän meni silloiseen jättiläisten maahan (Jotunheimen) ja teki siellä neljä poikaa jättiläisten kanssa. Viimein hän asettui Leireen, Tanskaan.
Odin pystyi vaihtamaan ulkonäköään mielensä mukaan, oli kaunopuhuja, satakurkku, skaldi. "Hän ja hänen hovijumaliaan kutsuttiin laulusepiksi". Odin laittoi taistelussa vihollisensa sokeiksi tai kuuroiksi tai pelkureiksi. Odin oli muodonmuuttaja; lintu, kalakäärme, salamatkustaja, tulennielijä, tulennuolija, merentyynnyttäjä, tuulentuivertaja. Hänen laivansa nimi oli Skibladne, sillä hän ylitti meret. Meret voitiin myös rullata kerälle kuin kankaat. Hän oli kaksoiskulkijoiden herra.
Odin (alk. Oden) on vendiläis-ugrilaista alkuperää. "Odempe, id est caput ursi" (Henrici Chronicon Livoniae) ; Odenpe, Odenpan, Odenpân, Otepää, joka siis on Otsonpää eli Karhunpää suomeksi. Karhu oli viikinkien jumala.

Oravannahka. Syrjääneillä ur, raha. Nahan arvon ratkaisee karvan tiheys ja pituus. Mitä pohjoisemmasta metsästä, sitä parempi nahka. Oravia metsästetään tylppäpäisillä nuolilla.

Orekunda. Ruian eli Rügenin saaren kaupunki, Arkona, joka oli vielä keskiajalla tunnettu kulttikeskus. Arkonan temppelin Svantevit-jumala oli vendiläistä alkuperää (Mone, 885-926). Orekunda on suomeksi Orjakunta. Tanskalaiset hävittivät Arkonan vuonna 1169.

Ossi, Ossilia. Saarenmaan vanhin tunnettu nimi on Valtia, jonka Pytheas kirjasi Baltia vuonna 320 e.a.a. Vuonna 170 j.a.a. ilmaantui nimi Ossi, ja tulee sanasta osa, tarkoittaen yhteistyötä, neljännestä, yhteisomistusta. Muinainen Saarenmaa oli jaettu neljään osaan: Waldele, Horele, Kilegunde ja Carmele. Myöhempiä nimiä Saarenmaalle olivat mm. Osi, Oso, Ossilia, Osole, Eysilla, Isle-Sysla, Eysysla ja Isula. Venäläiset kutsuivat saarenmaalaisia nimellä sosolit (1061). Ossemesz tarkoittaa nykyään merenkulkijaa.
Viikingit, "Nordmanni de borealis", rakensivat Seinen de Bedasnen saareen linnakkeen, jota nimitettiin Oscellum, Oissel. Pon joelta tunnetaan kauppapaikka Ocelum (Caes. 58 e.a.a.), Saksasta joki Osa (nyk. Olmütz), jne.

Pelg. Eestiläisten Taaran toinen nimi oli Pelg. Sanasta pelko, mikä tarkoitti myös suojaa. Mela nimitti belcae-heimoa skyyteiksi. Caesar kirjasi vuonna 56 e.a.a. maan ja kansan nimeltä Belgae, nykyinen Belgia, joka on ollut tungrien asuinmaata ennen gallialaisia ja germaaneja.

Perämaa. Bermian, Bjarmian eli Permin muinainen nimitys.

Piktit. Vendiläis-ugrilainen muinaisheimo joka asutti Brittein saarten Skotlantia jo jääkaudella. Heidän asuttamiaan saaren pohjoisosia nimitettiin Peitumaaksi, mikä tarkoittaa piilomaata, suojaa, "peittomaata". Vuonna 1000 e.a.a. alueita hallitsivat jo Irlannin skotit, jotka nimittivät piktejä skyyteiksi. Pikteistä ja Peitumaasta on jäänyt lukuisia nimiä Brittein saarella ja jopa Irlantiin; mainittakoon Irlannin pääkaupungin muinaisin nimi Tara. Pikteillä mainitaan pitkät veneet, longis navibus, pictae, joissa oli kaksikymmentä soutajaa ja merenvihreä takila.
Piktien Englantiin jättämiä vendiläis-ugrilaisia nimiä on kirjattu mm. Alateiwas, Alatervis, Iska, Susura, Rutupia, Alauna, Callewa, Mana, Sarma, Orka, Rata, Ila, Iera, Lindum-Lindinae (Lontoo), Tava, Helmede, Kaldra, Wedale, Mapon, Monapia, Iktin, Nisa, Rikena, Ruim, Verola ja Abon. Tämän takia kirjoitti Tacitus aestien kielen Vistula-joen laaksossa olevan lähellä englannin kieltä, "lingua Britannicae propior".

Puuk, puugi. Lohikäärme, kummitus joka tuottaa onnea. Vanhalla liivinkielellä pitk, pikk, piki, myrskyttäjä, lohikäärme.

Ra. Volgan muinainen nimi, sanasta raba, rava, rapa, joki, suo, räme. Weserin vanhassa nimessä Visurada tarkoittaa rada, raa, rata tietä. Eri kielessä päätteitä tehdään eri tavoin: kreikassa -ros, latinassa -rus, -ris, saksassa -er ja ranskassa -re (tanskankielessä paikannimiin lisätyistä päätteistä ymmärtää paikkaa: -um, -heim, koti; -lev, omistettu; -löse, maa, pelto; ing(e), klaanin).

Rakko. Keskikesän aurinkofestivaalien muinainen nimitys, joka on myös kupla muinaiseestiksi ja kupala puolaksi. Sana rakk, rakko tarkoittaa rokkoa, rakkulaa, ruttoa. Päivärakko on auringon täplät, tôrvarakko on kuun täplät, tulirakko on meteoriitti. Muinainen haltija Rachkoi "kuun mustaxi iaccoi"; hän oli kuun täplien tekijä. Hänen apuaan käytettiin sään ennustamisessa merelle lähdettäessä, ennustaminen perustui kuunkiertoon. "Kaksi varasta" tarkoitti sumuista ja höyryävää merta; "varas paremmalla puolella" tyyntä ja anteliasta merta; "varas väärällä puolella" myrskyä, sadetta, pilvistä merta.
Rakkon juhlapaikkoja tunnetaan mm. Rakela ja Rakke Virosta. Niin ikään tunnetaan kaksi vendiläis-ugrilaista heimoa, rakalanit Volgan alueilla ja rakatait Tonavan laaksosta. Jälkimmäinen on antanut nimen muinaiselle Itä-vallalle, Rakousy.

Rethre. Kuuluisa muinaiskaupunki Mecklenburgissa. Sinne oli pystytetty vendiläis-ugrilaisten rederien temppeli; rett, reti tarkoittaa kristillisten lähteiden mukaan pahaa henkeä. Päähenki oli Redegast, jonka kuva oli kaiverrettua kultaa. Kaupunki oli linnoitettu ja vallitettu, siinä oli yhdeksän porttia ja sillat vallihautojen ylitse (Helm. I, 2).
Pytheaksen kirjaama maan nimi Brettaniki (Bretto, 394 j.a.a.), Bretagne, on saanut nimensä rett-kultista.

Riga. Hiekkasärkkä, riutta. Rige oli hiekkamäki muinaisen Liivinmaan Dunajoen suulla: siihen perustivat ristiritarit vuonna 1201 kaupungin Riiga.

Rikala, Rikeri. Rikala on muinaislinna Halikossa, Rikeri kylä Holsteinissa. Sadat vanhat paikannimet näiden välissä johtavat nimensä noituuteen liittyvistä sanoista rikk, riku, rike, "raunio, tuho", rikkuma "noitua, tuhota, haavoittaa noidutuilla nuolilla". Vandaalit omaksuivat nimiinsä päätteen rik, ric, rix; Hunerik, Vandalarik, Alarik, Hilderik. Samoin tekivät gootit, piktonit ja germaanit, sekä nykyaikaiset gallialaiset Asterix ja Obelix.

Ritikainen. Käärmehenki. Nimitys tulee ritinästä kun käärmettä paistaa.

Riwa. Muinaisissa itämerenkielissä käsi. Riivima tarkoittaa laivan korjaamista, riwo haaksirikkoutumista vihollisen saarille.

Roksolaanit. Antiikin lähteiden tuntemat roksolaanit siirtyivät Venäjältä hunnien paineessa pohjoiseen Vienanmerelle. Suomeksi ruskalaiset, rusit, varjagirusit.

Rongoteus. Hukkuvien ja hukkuneiden pelastaja. Suomeksi myös Runkoteiwa, viroksi Raugutaja; jälkimmäinen sanasta rôôgatu, hurjanmoinen, valtaisa, jättiläismäinen, pelottava. Raugen merilapin raukka, merenjumala. Rôuk on pyhä lintu, korppi. Rugodiva on venäläisten antama vanha nimi Narvalle.

Ruia. Muinainen Rügenin saaren nimi, Ruia-Ruya-Runi-Ruian. Ruija myös Finmarkin suomenkielinen nimi. Ruia tarkoitti alkujaan ruuhilaisten saarta; ruuhi kun oli ruih-ruuh-ruht-ruhe. Heimonimenä vandaalien aikainen goottien vihollinen rugii, ulmerugii.

Ruijan pilwet. Revontulet.

Rurik. Gostomyslin (Kostomustan) tyttären poika Rurik oli varjagi meren, ja hän perusti Venäjän vuonna 862. Usean eri maan tutkijat vetävät yhä köyttä siitä minkä meren takaa Rurik tuli Bjarmiaan. Tatistsevin mukaan meri oli Laatokka ja Rurik oli sukua Suomen 14. kuninkaalle Uzolle. Sigmund von Herbersteinin mukaan varjagit olivat vendejä Holsteinin Wagriasta. Muut lähteet viittaavat Roslagenin ruotsalaisiin, tai jopa tanskalaiseen Rörikin sukuun.

Saaris. Vanha muinaiskuninkaan istuin Wirmossa, nykyisellä Mynämäellä. Saar, Ser, Sir, joita yhä käytetään, tarkoittaa suurta, mahtavaa. Caesar, Tsaari, Csaar. Odinsaari, Hermensaari, Mustasaari, Pietarsaari. Suomi aluksi Suomensaari. Zeremissit tarkoittaa saarenmies, seeremiesi.

Saggara. Kuurinmaan Winda-joen molemmin puolin levittäytyvien maa-alueiden nimitys. Saga-sagar on vanha nimitys yhteisölle, yhtä vanha kuin kogela ja paljon vanhempi kuin kilegunda.

Salo, sala. Salon vanhin merkitys on luola, pyhä luola, mutta salo tarkoittaa jo vanhastaan myös salaista paikkaa, koskematonta metsää, suosaarta ja metsittynyttä saarta. Paikannimenä Salo-Sala-Salas-Salu-Salda ulottuu Keski-Saksasta Uppsalan kautta Lappiin. Usein se liitetään yhdyssanaan, kuten Hirvensalo.

Sambatas. Kievin toinen vanha nimi (toinen Kiava, Kihava), muistiin kirjattu vuonna 945 j.a.a. Kiev oli esikristillisellä ajalla pakanallinen kulttipaikka jossa uhrattiin Sampolle. Vanha sana samba, sammas tarkoittaa pylvästä, patsasta, alttaria, sekä kärpässientä. Pylvääseen ovat kallistuneet sekä Klinge että Heikkilä. Olihan intiaaneilla toteeminsa, egybtiläisillä obeliskinsa ja germaaneilla Irminsul-pylväänsä.
Teoksessaan "Sammon arvoitus" Setälä yhdistää sanan sammakkoon tai lentävään sammakkoon, sekä slaavilaisperäiseen sanaan zmej, zmaj, zmok, joka tarkoittaa käärmettä ja lohikäärmettä. Albertus Crantziuksen mukaan ("Vandalia") liettualaiset ja vandaalit palvoivat käärmeitä, jälkimmäiset nimellä sambuu. Vendeiltä tunnetaan myös haltia nimeltä Samm (rahalöytö 700 e.a.a. Vistula), mutta tästä ei tiedetä enempää. Tästä ovat tulleet sekä Samogitia Länsi-Liettuassa että Samsön saaren nimi Sjaellandin ja Jyllannin välissä.

Sambuu. Vandaalien nimitys käärmeille, joita he käyttivät linnakkeiden ja leirien vartijoina. Temppelien ympärille vandaalit kaivoivat aina käärmehaudan, jonne he eivät laskeneet vettä, vaan ruokkivat käärmeitä rotilla, myyrillä ja teerenmunilla.

Saula. Corbeian (Korpelan) saksalaisesta luostarista lähtöisin ollut munkki Widukind on ainoa joka on maininnut nimityksen Saula Skandinaviasta. Saula on vanhin tunnettu Skandinavian nimitys. Sanan sau merkitys on sauva; sawwa on savu; sauwuma tarkoittaa koota, kerätä, kasata; uuet sauatähet tarkoittaa Orionin vyötä.

Soini, Sole. Kaleva-jättiläisen toinen nimi. Myös keväthenki, Deae Soioni, muinaisilla gallialaisilla.

Some. Vanha Suomen nimi. Vanhin Sumblus-Sumble-Sumbli (5. vuosisata j.a.a.) oli myös tanskalaisia vastaan taistelleen Suomen kuninkaan nimi. Vanhoissa venäläisissä asiakirjoissa mainitaan vuonna 1240 Suomen nimeksi Sum. Lukuisia Some- ja Soma-johdannaisia on sekä Virossa että Suomessa. Vanhastaan sumb-summa-somm tarkoittaa ihmisryhmää, yhteisöä, kun taas somna-sumna on yhteinen joki.

Somelinde on Etelä-Virossa, Suomenlinna Helsingin Susisaaressa. Tallinnan Keila on Suomaantaka. Soontagana-linna on myös Länsi-Virossa.

Sudini, Galindae. Ptolemaioksen mukaan nämä liettualaiset heimot asuttivat ajanlaskun vaihteessa Johannisburgin ja Stradenin alueita. Heimot muuttivat Itämeren rannikolle vuoden 1382 jälkeen; sana liettualainen esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1.009 j.a.a.

Synnytär. Käärmesynnyttäjä.

Syöjätär. Naaraspiru, puoli pirua.

Tallinna. Rakkaalla lapsella monta nimeä: Lindanisa, Kesoi, Ledenets, Danepils, Tanikanlinna, Kaleweny, Kolyvan, Rifarrica, Refala, Rebala, Repola, Reval. Rebaseurg tarkoittaa muuten revonluolaa. Retusaari puolestaan on Kronstadt.

Tapio. Vendiläis-suomalainen maan ja metsästyksen jumala, saanut nimensä sanoista taba, tava, jotka tarkoittavat metsästämistä, ja alunperin ansaa. Tabama tarkoittaa kiinni ottamista, tabur metsästäjää.
Metsästämisestä on saanut alunperin nimensä myös Häme: Tafstalonti (1030), Tabast (Idrisi 1154), Tawast (1201). "Metsästäjien heimoksi" sanottiin myös Vistula-joen aestilaisia, Tapiekayme, mikä vendeille kylläkin merkitsi sananmukaisesti "Karhunkäyntíä".
Tapion eukko on Mielikki ja tyttäret Tellervo ja Tuulikki.

Taranis. Taurione, Tauris, skyyttien härkäpäinen ylijumala, tästä virolaisten muinaisjumala Taara sekä kelttien Taranis, muinaisgermaanien Thonar, anglosaksien Thunor ja skandinaavien Thor. Taran Ukko (Taranucno, Taranuco, latinaksi) on vanha suomalaisten ja saamelaisten ylijumala, naimisissa Taraniksen kanssa. Skyyttien härkäkultista (härkä =tarandon) vaikutteita saaneet virolaiset perustivat oman kulttikeskuksensa Tharabataan ("Pyhään Taaran luolaan", 1220), jonka nykyinen nimi on Tarto. Kuurilaisilla oli oma kulttipaikkansa Thargolaessa, "Taarankylässä" (1230).
Siperian vanha pääkaupunki oli Tara Tarajoen varrella. Foinikialaisten kuuluisa kauppakaupunki oli Tarabulus. Tarentum (nykyään Taranto) puolestaan oli doorilaisten temppelikaupunki. Tarentumin lahti on Apulian ja Kalabrian niemimaiden välissä Etelä-Italiassa.

Tarbata. Emäjoen linnake itäisessä Virossa. Tarbata-Tartu-Dorpat oli tuhannen vuoden ajan keskeinen kauppapaikka. Vuonna 1030 valtasi Jaroslav linnakkeen, mutta vuonna 1061 tulivat "sosolit" Saarenmaalta ja hävittivät paikan. Muinaisperinne tietää Tarretun vuorella harjoitetun vuotuisia vainajien juhlia, joissa uhrattiin härkiä.

Taulakääpä. Fomes fomentarius, muinaiseestiksi pess, päss, vendiläis-liguriaksi pezicae (Plinius).

Tonava. Danube-Danubius-Danui-Donou-Donau, alunperin Toonela-Tuonela-Doonawa, Kuoleman joki. Samantyyppisiä kuolemankultin leimaamia paikannimiä ovat Ruim (Rügen), Tamesa (Thames), Wedaja (Vistula), Tonatis.

Tont. Kummitus, lohikäärme.

Tula, tola. Vendikielen keskeinen sana tie, polku; joen nimi Vistula tarkoittaa vesitietä. Pääte on yleinen suomalaisessa paikannimistössä. Varhaisimpia mainintoja (Caes. I, 10, v. 51 e.a.a.) kansasta nimeltä tolosaatit seuraavat merovingi-kolikkojen merkinnät heidän kaupungistaan Tolosa-Tulusa-Tholosa (nyk. Toulouse). Tolosa oli kuuluisa temppelistään ja järvestään "jonne ihmiset hautasivat raskaat kantamukset hopeaa ja jopa kultaa" (Strabo 4, 1, 13).

Tuuri, Turisas. Tuuri, muinaisvendiläinen ukkosen jumala. Turisas, Tursas, sodan jumala, sekä vendiläisten Ruian kulttipaikalla palvoma Turupita. Toor on eestiläisten vanhempi jumala, josta skandinaavit lainasivat Thorinsa. Turiacus oli muinaisjumala Callaeciassa.
Paikanniminä Turi-Turu esiintyy Suomen Turusta aina Espanjan Turun-linnaan saakka. Viron muinaislinnoista suurin oli Torma eli Tuurimaa, Gotlannin vastaava oli Thorsborg. Vendien muinaislinnake oli Turon-Thurun-Torun Pohjois-Puolassa, nykyään kaupunki Thorn.

Turdetaanit. Vendiläis-ugrilainen heimo joka asutti Espanjaa (Iberiaa) jo ennen kelttejä. Turd, turre tarkoittaa puolikuivaa (multaa). Turdetaanien kauppapaikkoja olivat mm. Obakule, Asta, Nabrissa, Onoba, Ossonoba ja Mainoba.
Polybiuksen (146 e.a.a.) mukaan "turdetaanit lasketaan ibereistä viisaimmiksi; ja he käyttävät aakkosia, ja heillä on muistiinpanoja muinaisesta historiastaan, runomuotoon kirjoitettuja runoja ja lakeja jotka ovat kuusi tuhatta vuotta vanhoja, kuten he väittävät... Turdetaanit omaksuivat kuitenkin roomalaisen elämäntavan, eivätkä enää muistaneet edes omaa kieltään." (Strabo 3, 1, 6 /3, 2, 15)

Turilas. Suomalaisen mytologian voimakas jättiläinen; Wäki-Turilas.

Tutuma. Muinaisvendikieltä, nukkua. Vanhassa virossa tuduma. Tudi tarkoittaa myös vanhaa; eräs vanhimpia linnoja Pohjois-Virossa on Tydy, Tudulinna eli Vanhalinna. Slaavien nimitys vendiläis-ugrilaisille kansoille oli tsuudit (Thud, Chud, Thutia, Thuit), mikä tarkoitti vanhoja.

Ugra. Ugra, Ungri, Ucri, ylämaalaiset, vuorelaiset, käytettiin alunperin unkarilaisista (Herodotos, Widukind, Nestor). Eräs lähtökohta saattaa olla Urala, Ural. Nykyinen Ranskan Jura-vuoristo oli ennen muinoin Urani. Ungri-Uehri-Ueri on muinaissuomalaisesta sanasta vere, joka tarkoittaa ylämaata, pengertä, kukkulaa(nyk. vuori, voore, wore). Weserin-takaisista ungreista väännettiin Välimeren historian hunnit.

Uhrilehto. Pyhä paikka, jossa ei saanut kerätä oksia eikä yleensä edes käydä ilman uhrilahjaa tai erityistä uhritapahtumaa. Tällaisia paikkoja tunnetaan vendiläis-ugrilaisilta alueilta yhä lukuisia; usein ne ovat kirkon maalla. Suurimmat uhrilehdot olivat aidattuja.

Uisko. Tarkoittaa veden ylittämistä, uisk, sanasta wisk, wisu. Saaristovendien suosimaa kalastusvenettä, uiskoa, tapaa vieläkin Viron rannikolla. Uist on kahden korkean saaren nimitys Skotlannista länteen.

Ukko. Suomalaisten muinainen ylijumala, ukkosen ja taivaan jumala. Salamaa sanottiin ukonnuoleksi, joka on myös kiilamainen kivikautinen kivi. Hämeen Retulan saaressa on ukonkivien, kvartsi-iskennäisten, runsaudesta päätellen ollut Retun eli Ukon palvontapaikka. Ukonpalvelusta kutsuttiin Ukon vakaksi, ja sitä vietettiin joko vuorella tai veden äärellä kevätkylvöjen aikaan.

Ukon kivinen kirves on vasarakirves, jossa kirves on Ukon ja vasara Thorin. Thor on myös ukkosen jumala. Ukon eukko on Maaemo, Agricolan mukaan Rauni.

Ukonhattu. Perinteisin vendien lääkekasveista. Muinaisilla gooteilla Thorenhaette.

Uss, ussi. Käärme. Vanha ja harvinainen sana.

Vaga. Muinainen nimitys Vienanjoelle, Vagi fluvius.

Vakka, Wacka, Vakumaa. Vakka on vanha viljan mitta (1-5 kappaa), josta myöhemmin tuli verotuksen mitta; tarkoitti myös aluetta. Vendiläis-ugrilaisilta tunnetaan hedelmällisyyskultti Ukon vakka. Vakkamaa, Vaku-maa on kulkeutunut mm. Skotlannin pikteille nimellä Vacomagi, jossa magi tarkoittaa maata. Sellaisenaan vakka esiintyy vandaalien aikoinaan inspiroimalla Pyreneellä (alk. Pirinei, sanasta piiri, raja): Vacca, Uacca, Bakkaioi, sekä kansannimi vakkaios Tarraconassa. Muita lähiseutujen nimiä ovat mm. Salmantika, Kauka, Arbukala, Vakua ja Halika. Nimistö on peräisin ajalta ennen vandaaleja; heiltä sen sijaan on lähtöisin (V)andalucia.

Valdai. Metsäinen vedenjakajaseutu Ilmajärvestä etelään. Valdailta lähtevät Olhavanjoki, Volga, Väinäjoki ja Dnepr.

Varjagit, varjagirusit. Varegorum. Muinaisen Itämeren kauppaa hallinneet merenkulkijat, jotka myöhemmin vuonna 862 j.a.a. perustivat Venäjän eli Rusinmaan. Varjagien tsuudilainen nimi oli warras, varas. Varjagiruseiksi on ehdotettu suomalaisia, ruotsalaisia, preussilaisia, germaaneja, tanskalaisia ja vendejä. Lähimmäksi on päässyt Joakimin kadonneen kronikan nähnyt E.S.Biörner (1696-1750), joka tulkitsi varjagirusit "Corelios s. Carelios Kyriosque Fennicos s. Venedicos". Samoin Venäjän historian isä V.N.Tatistsev (1686-1750) perusti suomalais-vendiläisen teoriansa Joakimin vanhempaan Novgorodin kronikkaan.
Nimitys varjagi saattaa tulla sanasta waramees, waramies, sanotaan Konstantinopolin keisarin henkivartijoiksi värvätyistä sotureista. Alkuperä saattaa olla myös varg, vari, mikä viittaisi sudenkuonolaisiin. Todennäköisin selitys on varas; muinaisten laivanrakentajien piintynyt tapa oli varastaa rakennettavan veneen tai laivan emäpuu naapuriheimon metsästä.

Varjo. Suoja. Varjopaikka on tietty paikka jossa henget eivät tee kiusaa. Varjosalo, varjopuu on hautauspaikka jossa vainajan esi-isät suojelevat vainajaa. Varjomies on suojeleva kummitus.

Varkaantaipale. 416 m pitkä suluton kanava Louhiveden ja Someen välissä Ristiinassa.

Vedaja. Lohikäärme, aave joka tuo aarteita .

Veidemand. Saagoissa metsästäjä, pyyntimies. Vindemand. Saagoissa voittaja. Vindr. Saagoissa vendi.

Venenum. Lat. myrkky.

Vineta. Muinainen kauppakaupunki Oderin suulla. Tarinan mukaan tulva tai maanvieremä vei koko kaupungin.

Vinnima, vinnama. Muinaisvendiläinen verbi, joka tarkoittaa soutamista. Tästä sanasta tulevat paikannimet Vinn, Finn, Finland.

Viskama, wizama, wisk. Tarkoittaa meren ylittämistä. Alkuperäinen vendiläis-ugrilainen sana vis, vesi. Vendin kielellä vi, unkariksi viz, liiviksi vez, veiz, eestiksi vesi. Visura tarkoittaa jokea, Visurada vesitietä, ja kuuluisa vendijoki taas on Vistula, jossa tula tarkoittaa tietä. Vissulaid on vanha nimitys Saarenmaan merirosvojen rannikolle, ja Vi-Vis muinainen Visbyn kaupungin nimi. Vesihaudalla ympäröityä linnaa nimitettiin vielä varhaiskeskiajalla Veelinna, Veelinde.

Wanduma, wandma. Lumota, noitua, kirota; wand, wande, noitua, kirota, sanoista wanne (suomi), vann, vand (liivi); joista Vandali.

Wangamoinen. Käärmeiden herra, Wangan ja Wingan lapsi. Wang, wannu tarkoittaa mutkaa; vangumaa on jokimaa.

Wedu, weu. Sana tarkoittaa kuljettaa, siirtää, yleensä vainajia. Verbi on wedama, widama, wedima. Nykyajan vironkieleen on kantautunut sellaisenaan muinainen kulttisana vendikielestä: wedaja, lohikäärme, tai aave joka kokoaa aarteet yhteen.

Winderit. Kansa josta Finland sai Cananderin mukaan nimensä. Windereiden maa oli Windland. Canander ei tiennyt vendeistä. Windermere on Englannin suurin (ja kaunein) järvi Cumbrian vuoristossa.

Winnama, winnima. Vanhin merkitys soutaa, myöhemmin nostaa, suoristaa. Näin esimerkiksi Finnisaar tarkoittaa soutajien saarta, ja sanat Wini-Finni soutajia. Samaa tarkoittavat myös vanhat nimet Finmark, Finland, Tacituksen Fenni ja Ptolemaioksen Phinnoi.

Wuolangoinen, Wuolainen. Raudan isä. Vaimo Wuola-Hattara, tytär Ruojuatar, Ruostehetar.

Wäinä. Väinäjoki on ollut merkittävin vendien kauppatie Mustalle merelle. Kalevanpoikien linnat sijaitsivat joen varrella. Väinämöisen nimi on vanhastaan kirjoitettu Äinemöinen, Venaelaenen, Venemöinen ja mahdollisesti Vaeinolainen. Väinämöinen, Äinemöinen - Hämeen haltija, liivin ven, viron väin. Nimi on alkuaan tarkoittanut veneseppää. Väinäjoen lisäksi nimeä esiintyy runsaasti Ylä-Satakunnan eräportilla ja Hämeenkyrön Viljakkalan seuduilla. Väinäjoen muita nimiä ovat Düna ja Daugava. Väinänlinna on Daugavpils.

Wärjö, värjötellä, värjä. Tulee ilmaisusta Väinän väsy, mikä tarkoittaa jättiläisen unta, kollektiivista unta jonka saattoi koko perhe nähdä samana yönä, joskus jopa kokonainen kyläkunta. Usein tällainen voimallinen uni koski tulipaloa, vihulaisten tulemista, tai muuta uhkaavaa tapahtumaa. Värjötellä tulee siitä kun mentiin piileskelemään maakellariin, värjöön. Tällaisessa piilopaikassa jouduttiin toisinaan olemaan muutamia viikkoja. Eestin kielellä tämä on wari, warju, warjo, mikä tarkoittaa suojaa. Itä-Preussissa ja Kuurissa ä muunnetaan e-kirjaimeksi; heillä paikannimet kuten Warele, Warja, Wergin, jne viittaavat kätkettyyn piilopaikkaan. Kansannimet varjagit ja kuurilaiset tarkoittavat myös piileskelemistä, värjömistä, vartioimista.