| TAKAISIN / BACK |

Hamppu

Hamppu on maapallomme eräs vanhimmista kulttuurikasveista.
Tuhansia vuosia on hampusta valmistettu kankaita, purjeita, köysiä, naruja, eristeitä, paperia, öljyä, lääkkeitä, ruokaa ja rehua.

75-95 % kaikesta maailman paperista 1900-luvun alkuun saakka oli hamppulumppupaperia. Hampun laajamittaisella viljelyllä voidaan tuottaa ensiluokkaista sellua ja painopaperia, ja näin korvata hitaammin kasvavaa puuta.

Hamppu kasvaa erittäin nopeasti eikä se vaadi voimakasta lannoittamista. Hamppu kykenee puhdistamaan maaperää raskasmetalleista - näin Kiinassa ja Bulgariassa. Sitä voidaan kasvattaa valtateiden varsilla - sen sijaan että teiden varsilla kasvatetaan viljaa. Vanhastaan hamppua on istutettu perunapeltojen reunoille suojelemaan näitä tuholaisilta.

Alkuperäiset Kalifornian kullankaivajien Levikset olivat hamppukangasta, koska taskujen oli kestettävä raskaan kullan painoa. Hamppukangas oli 1800-luvulle tultaessa maailman käytetyin tekstiilikuitu, ja sillä varustettiin myös kaikki maailman purjelaivat purjeineen, köysineen, takiloineen ja miehistön uniformuineen. Puuvillaan verrattuna hamppu on erittäin luontoystävällinen ja soveltuu erityisesti paikalliseen pienimuotoiseen tekstiiliteollisuuteen.

Hamppuöljy oli tärkein lamppuöljy 1800-luvun loppuun saakka. Hampunsiemenistä saatava kylmäpuristettu öljy on eräs merkittävimmistä linoleenihapon ja linolihapon lähteistä - nämä hapot ovat välttämättömiä ruumiin elämänenergian kulkuun.

Rudolph Dieselin kehittämä dieselmoottori oli alunperin tarkoitettu käyttämään hamppu - ja kasvisöljyjä. Hyödyntäen uusia työstämismenetelmiä voidaan hampun biomassalla korvata voitelu- ja polttoaineet, petroli sekä hiili. Hamppupohjaiset öljyt eivät laske hiilivetypäästöjä ilmaan kun niitä poltetaan.

Hamppu on erinomainen kasvi eroosion pysäyttämiseen (tähän on vielä parempi osmankäämi), joentörmien tukemiseen ja palaneiden metsäalueiden maanmöyhentämiseen.

Hamppu Suomessa
Cat. Title: Hemp in Finland
Copyright Hypnopoliittinen Instituutti
Printed by Palladium 1993
ISBN 951-96195-9-3

HAMPPU SUOMESSA
on loppuunmyyty.
Tässä voit lukea muutamia kappaleita
hamppukasvin hyötykäytöstä,
ja sukeltaa edelleen Sky-sivuille ....

Hampun historiaa

¤ Sumereilla ja babylonialaisilla hamppu oli 6000 vuotta sitten kanaba tai qanaba (kn on ruoko, b on kaksi sukupuolta). Heiltä sana kulkeutui mutkien kautta kreikan kieleen, jossa se on kannabis.
¤ Sana hamppu on peräisin muinaisenglannin hanf-sanasta, joka tuli Englannissa käyttöön vuoden 1000 j.a.a. tienoilla. Suomen kieleen hamppu on saatu ruotsin kielestä.
¤ Kuituhamppuja tunnetaan monia muitakin: "Manillahamppu" eli abaca; "sisalhamppu" eli sisal; "Mauritiushamppu" eli furcraeakuitu; "Uuden Seelannin hamppu" eli formium; "Sunnhamppu" eli Crotalaria, ja "Intianhamppu" eli juutti.
¤ Hampulla on muissa kielissä seuraavanlaisia nimiä:
cannabis latinaksi, chanvre ranskaksi, canamo espanjaksi, canhamo portugaliksi, canapa italiaksi, canep albaniaksi, konopli venäjäksi, kokopi ja penek puolaksi, kemp belgiaksi, hanf saksaksi, hennup hollanniksi, hamp ruotsiksi, hampe tanskaksi, kenevir bulgariaksi, ta-ma ja si-ma ja tse-ma kiinaksi, asa japaniksi, nasha turkiksi, kanabira syyriaksi, kannab arabiaksi, kene ja kine tseremisseillä, pis syrjääneillä ja votjakeilla, liina ja kästy (käste) suomen itämurteissa (lue myös s. 45).

¤ Hamppu on maapallomme voimakkain, kestävin ja pitkäikäisin luonnonkuitu.
¤ Runsaan 3 000 vuoden ajan aina 1800-luvun loppuun oli hamppukasvi maapallomme laajimmin viljelty maanviljelyskasvi ja tärkein maataloustuote tuhansiin erilaisiin tarkoituksiin. Hampusta saatiin suurin osa maailman kuidusta, kankaasta, lamppuöljystä, paperista, hajusteista, lääkkeistä ja proteiiniravinteista.
¤ Vuosina 1740-1940 tuotti Venäjä 80 % koko maailman kuituhampusta.
¤ 75 - 90 % kaikesta maailman paperista valmistettiin 1900-luvun alkuun saakka hamppulumpusta.

VANHAN KULTTUURIN
VANHIN TUOTE

Ensimmäiset kudotut kankaat olivat hamppua, ja ne ovat peräisin ajalta 8000-7000 e.a.a. Kiinassa on hampusta, "Ma", (tai myöhemmin suuri hamppu "Ta-Ma" erotukseksi muista kuiduista) valmistettu köysiä, säkkejä ja verkkoja runsaan kuuden vuosituhannen ajan. Kiinan kirjoitetun kielen merkki hampulle kuvaa kahta hamppuköynnöstä kuivumassa. Merkki tarkoittaa myös raakaa.

Kiinan kirjakielen hamppu-merkki sisältyy sanoihin puuduttava, kipua lievittävä, veltto ja apaattinen. Lääkekasvi Gastrodia elata tunnetaan nimellä "Taivaallinen hamppu", ja nimi yhdistetään myös lääkekasviin Ephedra sinica.

Kiinalaiset omaksuivat hampun, joka kasvoi villinä Himalajalla, sekä lääkekasviksi että kuitukäyttöön. Luonnonlääkkeenä on hamppu tunnettu tuhansia vuosia. Näkyjen tuottamiseen sitä ovat käyttäneet vain Pohjois-Kiinan paimentolaisheimojen shamaanit, jotka luultavimmin levittivät Cannabis-lajikkeen länteen Keski Aasiaan ja Intiaan.
Hallitsija Shen-Nung suositteli hampunviljelyä 2800-luvulla e.a.a. ja määräsi veronkannon hampunvarsina. Hänen jälkeensä hampunkäyttö laajeni niin, että sen käyttö nautintoaineena julistettiin laittomaksi.
Kiinassa keitettiin hampunsiemenistä puuroa melkein jokaisessa kylässä. Erityisesti siemenistä valmistettiin öljyä.
Hampusta kudottiin erinomaista kangasta joka oli vahvaa ja kevyttä, viileää kesällä ja imee ruumiin hien nopeasti. Hampun sukulaisista käytettiin kankaisiin myös "kiinanruohoa" eli ramia (Boehmeria nivea). Ramista valmistettu kangas on silkkimäistä. Hyvästä maasta saadaan 3-4 satoa vuodessa. Pumpuli saapui maahan Yuandy-dynastian aikana ja syrjäytti hampun Kiinassa vasta 1600-luvulla.

LUMPPUPAPERIA HAMPUSTA

Jo 100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kiinalaiset valmistivat käärepaperia, ja vuonna 105 j.a.a. onnistui keisarillisen palatsin ministeri Tsai Lun valmistamaan kirjoituspaperia. Vanhimmat päivätyt paperit on löydetty Gobin erämaasta, ja ne ovat peräisin vuosilta 265 ...334 j.a.a.
Kiinalaiset valmistivat paperia kasvikuiduista kuten mulperipensas, kiinanruoho (rami), pellava ja hamppu - sekä ramin, pellavan ja hampun lumpuista (japanilaiset lisäsivät raaka-aineisiin myös mitsumata- ja gambi-pensaat). Kuituraaka-aineista, silputuista vanhoista hamppuvaatteista, köysistä ja verkoista keitettiin tuhka-lipeässä ja muussattiin kivi- tai puuhuhmareissa massaa, joka sitten levitettiin ohueksi matoksi tiheän verkon päälle. Kun tämä massa oli huuhdottu vedellä, voitiin ohut kuitukerros varovasti irroittaa ja ripustaa auringonpaisteeseen kuivumaan.
Kiinalaisilla oli jo 800-luvulla kirjapainoja, jotka tuottivat suuren määrän klassista kirjallisuutta; esimerkiksi vuonna 972 painettiin 5000 nidosta käsittävät Buddhan pyhät kirjat.
*

Paperi on saanut nimensä edeltäjältään papyrukselta, jota käytettiin Välimerellä 3500 vuoden ajan, ja jonka lumppupaperi syrjäytti 900-luvulla. Antiikin aikoina papyrus oli tärkein kirjan muoto, ja niitä on säilynyt meidän päiviimme kymmeniätuhansia kappaleita. Roomalaiset antoivat papyruskäärölle nimen charta ja kreikkalaiset biblos.
Kuuden sadan vuoden ajan vain kiinalaiset osasivat valmistaa hamppupaperia. Vuonna 751 voittivat arabit kiinalaisen armeijan kuuluisassa Talasin taistelussa. Sotavankien joukossa oli paperintekijöitä, minkä seurauksena tuli Samarkandista paperin maailmankaupan keskus.

Maurilaiset kauppiaat toivat tietotaidon Espanjaan 1100-luvulla, ja sieltä paperinvalmistuksen taito levisi seuraavina vuosisatoina eri puolille Eurooppaa. Ranskan ensimmäinen paperimylly perustettiin vuonna 1338 ja Saksan ensimmäinen v. 1390. Vuonna 1463 tiedetään Wienissä toimineen verstaan, jossa valmistettiin paperisia, hamppuöljyllä kyllästettyjä ikkunaruutuja.
Yhdysvalloissa ryhdyttiin valmistamaan hamppupaperia 1600-luvun lopulla.

Ruotsin ensimmäinen paperimylly toimi mahdollisesti Tukholmassa vuosina 1565-1578. Vuonna 1612 perustettiin paperimylly Upsalaan. 1600-luvun alussa tiedetään Pohjoismaissa olleen kymmeniä pieniä paperimyllyjä.
Kaikki paperi valmistettiin tuohon aikaan lumpusta ja vesivoima oli välttämätön lumppujen jauhamiseen tasaiseksi massaksi. Lumppuja mädätettiin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen ne survottiin kuiduiksi erikoisissa survimissa. Tamppimyllyn pyörittämään akseliin oli kiinnitetty tappeja, jotka vuorotellen nostivat ja pudottivat alas pystyssä olevia tukkeja. Tukkien alapäät oli raudoitettu, ja pudotessaan ne hienonsivat alla kaukalossa olevia lumppuja.
Hienonnetut lumppukuidut sekoitettiin veteen laimeaksi massaksi, johon upotettiin metalliverkkopohjainen kehys eli kaavain. Nostamalla kaavain ylös ja ravistelemalla sitä saatiin kuituaine kaavaimelle tasaiseksi kerrokseksi, märäksi paperiarkiksi. Arkit pinottiin huopien väliin, ja pinosta puristettiin puristimilla enin vesi pois, minkä jälkeen arkit ripustettiin kuivumaan.
Kuivatut arkit kastettiin liimaliuokseen, kuivattiin taas, kiillotettiin kivellä, luulla tai puulla, pakattiin ja lähetettiin kirjapainoon.

Suomen ensimmäisen käsipaperimyllyn perusti Turun piispa Johannes Gezelius vanhempi, jolle saksalainen paperimestari Bertil Oberhär rakensi vuonna 1667 paperimyllyn Pohjan pitäjän Tuomasbölen kartanoon. Kirkossa kuulutettiin lumppujen keräyksestä ja kirkon henkilökunta toimi keräysasiamiehinä. Tuomasbölen paperimylly lopetti toimintansa isonvihan aikana 1713 ja sen jälkeen oli maa pitkän aikaa vailla omaa paperintuotantoa.
Mainittakoon että samainen piispa Gezelius perusti Turkuun vuonna 1669 kirjapainon, jossa painettiin vuoteen 1708 mennessä kaikkiaan 300 kristinuskon perustotuuksia painottavaa kirjaa. Suomen ensimmäisen kirjapainon, vuonna 1642 perustetun Turun akatemian kirjapainon, suurin yksityinen työnantaja oli niinikään Gezelius.
Vasta vuonna 1765 aloitti Turun lähellä sijainnut Järvenojan paperimylly toimintansa, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin toinen paperimylly Tampereella. Viimeksi mainittu siirtyi vuonna 1832 Frenckellin suvulle, joka hankki siihen vuonna 1841 maamme ensimmäisen paperikoneen. Kymmenkunta vuotta myöhemmin hankittiin paperikone Tervakoskelle.
Paperikoneiden yleistyttyä ja paperinkulutuksen kasvaessa Euroopassa kävivät lumput vähiin ja kalliiksi. Saksalainen kankurimestari Friedrich Gottlob Keller pelasti tilanteen vuonna 1846 patentoimalla keinon valmistaa puusta puuhioketta. Puuhioke ei heikkoutensa takia kyennyt syrjäyttämään lumppua, mutta jo 1870-luvulla opittiin puusta valmistamaan pitempikuituista selluloosaa, joka syrjäytti sitten lumpun. Tosin kaikkein parhaimmat paperit valmistetaan yhä lumppumassasta.
Maamme ensimmäinen puuhiomo perustettiin v. 1856 Viipurin pitäjän Kinterin koskeen, ja vuonna 1880 aloitettiin puuselluloosan valmistus Valkeakoskella. Sitä ennen oli Viipurin lähelle Nurmen asemalle rakennettu pieni olkiselluloosatehdas.
Tämän jälkeen on sellu- ja paperiteollisuudesta tullut tärkein teollisuudenhaaramme. Metsäteollisuus kuluttaa tällä hetkellä noin neljänneksen maamme primaarienergiasta ja noin 40 % sähköstä; (metsäteollisuuden kokonaisenergiaomavaraisuus on 60 %). Raakapuuta käytetään vuosittain noin 45 miljoonaa kuutiota ja jätevesilietettä syntyy noin 300 000 tonnia. Metsäteollisuus työllistää arviolta 80 000 kansalaista.
Kiina ja useat muut kehitysmaat - kuten Kuuba, Peru, Indonesia, Pakistan ja Intia - tuottavat yhä huomattavan osan paperistaan non-wood sellusta eli oljesta, bambusta, kenafista, sokeriruo´osta ja muista kuitukasveista. Suomalainen katsaus (Huusela 1991) näiden kasvien käytöstä selluloosan valmistukseen mainitsee että "olki onkin metsien jälkeen maapallon laajin kuitureservi ja sitä on saatavilla kaikkialla missä viljoja viljellään". Eniten olkisellua tuotetaan Kiinassa, yli 80 % maailman tuotannosta.
Yhdysvaltain maatalousministeriön suorittamien koeviljelysten mukaan tuottaa hamppu 10-50 kertaisen määrän sellua olkeen, kenafiin ja sokeriruokoon verrattuna.

HAMPPUKUIDUISTA

Noin kolmen tuhannen vuoden ajan aina vuoteen 1800 arviolta 80 % ihmiskunnan vaatteista, teltoista, matoista, köysistä, verhoista, täkeistä, vuodevaatteista, pyyhkeistä ja reivaista valmistettiin hampputekstiileistä ja hamppukankaista. Hamppu on puuvillaa pehmeämpi, lämpimämpi, vettähylkivämpi ja kestävämpi.

Hampun tuotanto maailmassa vuonna 1959 oli noin 280 000 tonnia:
1 000 tonnia
Neuvostoliitto 114
Jugoslavia 37
Unkari 26
Romania 21
Turkki 15
Italia 12

Vuonna 1990 maailman hamppukuidun tuotannoksi arvioitiin 217 000 tonnia ja viljelyalaksi noin 330 000 hehtaaria. Saman lähteen mukaan tärkeimmät tuottajamaat ovat Kiina, Intia, Romania ja Neuvostoliitto.

Hampun varsissa on kaksi morfologisesti erilaista aluetta, joista ulompi osa sisältää pitkiä niinikuituja ja sisempi osa lyhyitä kuituja. Niinikuituja on perinteisesti käytetty tekstiilien ja köysien raaka-aineena. Sellunvalmistukseen hamppua käytetään mm. Espanjassa, Tanskassa, Turkissa ja Kiinassa sekä Ranskassa. Hamppusellua käytetään erikoispaperien, kuten setelipaperien, valmistukseen. Hampun kuori- ja ydinkerrokset eroavat fysikaalisesti ja kemiallisesti toisistaan ja ne vaativat sellunvalmistuksessa erilliset käsittelyt.
Kuitukimpun pituus vaihtelee 35-180 cm. Väri riippuu suuresti liotus- ja kuivausmenetelmästä ja vaihtelee keltaisesta vihreään, ruskeaan, harmaaseen, jopa lähes mustaan. Hampun kuitukimpun paksuus vaihtelee 0.5-5 mm ja se muodostuu lukemattomista peruskuiduista.
Peruskuidut muodostuvat soluista, jotka ovat n. 20 mm pitkiä ja n. 22 u paksuja. Pituuden suhde paksuuteen vastaa pellavaa. Mikroskoopissa esiintyvät samanlaiset poikkisiteet kuin pellavallakin. Poikkileikkaus on kuitenkin soikiomaisempi ja usein epäsäännöllinen. Kuidun päät eivät ole teräviä, vaan tylppiä ja usein haarautuneita. Kuidun pää kiertyy kuivuessaan vastapäivään.

Hamppukuitu on erittäin luja (maks. 120 kg/mm2) ja märkäkestävä. Valonkestävyys on huonompi kuin pellavalla. Silti pellavapurjeiden ikä suolavedessä ja tuulessa oli noin kolme kuukautta, kun taas hamppupurjeet vaihdettiin joka toinen tai kolmas vuosi.
Seuraavassa juutin, hampun ja pellavan lujuusheikentymät kuitujen oltua 12 kuukautta päivänvalolle alttiina:

Juutti ...................................... 50 %:n heikentymä
Hamppu ................................ 40 %:n heikentymä
Pellava ..................................... 21 %:n heikentymä

Hampun kemiallinen koostumus:

Selluloosaa ............................... 67,0 %
Hemiselluloosaa ..................... 16,1 %
Pektiiniä .................................... 0,8 %
Ligniiniä .................................... 3,3 %
Vesiliukoisia aineita ................ 2,1 %
Rasvaa ja vahaa ............................ 0,7 %
Kosteutta .................................... 10,0 %

Hamppu voidaan valkaista täysvalkoiseksi, mutta sitä tehdään harvoin, koska kuitu silloin heikkenee ja tätähän ei saa tapahtua, koska hamppua käytetään juuri suurta lujuutta edellyttäviin erikoistarkoituksiin. Alkuperäiset Kalifornian kullankaivajien Levikset olivat hamppukangasta, koska taskujen oli kestettävä raskaan kullan painoa.
Paras hamppukuitu saadaan Italiasta. Laatumerkintöjä paremmuusjärjestyksessä ovat Bolognan SB, TBH, PC, SM, SPS/B lihtarohdin sekä Naplesin EEMF ja EMF. Myös jugoslavialainen kuitu oli hyvää ennen nykyistä sotaa. Suomessa hamppukuitua käyttää jossain määrin vain köysiteollisuus.
Hampun hehtaarisato Etelä-Euroopassa on keskimäärin 12 000 kg kuivattuja varsia, joista saadaan n. 250 - 400 kg hamppua ja rohdinta.
Kuituhampun kysynnän lasku viime vuosisadan lopulla sekä sotien välisenä aikana ajoittuu puuvillan ja tekokuitujen maihinnousuun maahamme. Hampputekstiilejä ruvettiin tuona aikana mieltämään maalaisten ja köyhien kuteiksi, pula-ajan kankaiksi.
Maassamme on yhä onneksi saatavana hamppurivettä, jota on käytetty vuosisatojen ajan hirren tilkkeenä.
Ajatelkaamme tilannetta tekstiilirintamalla nyt, kun olemme siirtymässä seuraavalle vuosituhannelle. Tekokuitujen valmistusteollisuus on ympäristöministeriön laatiman ympäristölle haitallisten toimialojen listalla ryhmitelty ensimmäiseksi (selvitys 82/1990). Entä maailman eniten käytetty tekstiilikuitu puuvilla? Neljännes maailmassa myydyistä hyönteismyrkyistä käytetään puuvillaviljelyksillä.

Lähde: Pentti Vaarna: Tekstiiliraaka-aineet, WSOY 1965

Hampunsiemenöljy

ÖLJYÄ HAMPUNSIEMENISTÄ

"Hamppuöljy, hampun pähkylöistä, "siemenistä", puserrettu öljy. Tämä on tuoreena vihertävän keltainen, vanheten ruskahtava, om.-p.0,9. Käytetään halpojen vernissojen ja vihreän saippuan valmistukseen. Päätuotantomaa Venäjä. Tuonti 38.428 kg (1909)."
- Tietosanakirja, Otava - Hki 1911 -

Siemeneksi kasvatetuissa naarashampuissa on puolet painostaan siemeniä.

Jo Aladdinin lampussa paloi hampunsiemenöljy. Vasta 1800-luvulla sen syrjäytti valaanöljy hamppupurjeiden mahdollistaman valaanpyynnin vilkastuttua.
Hampunsiemenistä on perinteisesti puristettu öljyä ja valmistettu voita, ja köyhempi maalaisväestö keitti siemenistä puuroa. Tiedetään siementen sisältävän rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä ruumiin vastustuskyvyn ylläpitämisessä. Öljynvalmistuksesta ylijääviä siemenkakkuja on käytetty sekä ihmisten että eläinten ravinnoksi.
Hampunsiemen oli aikaisemmin tärkein linnunsiemen koko maailmassa. Linnut rakastavat hampunsiemeniä, koska niiden siivet saavat siemenistä öljyä ja jaksavat näin pidempiä lentoja.
Hampunsiemenet sisältävät enemmän tärkeitä rasvahappoja kuin minkään muun kasvin siemenet. Ne sisältävät vähemmän kasvisproteiinia kuin soijapapu, mutta ihmiselle helpommin saatavissa olevassa muodossa, globuliini edestiininä, joka yhdessä albumiinin kanssa vastaa ihmisruumiin veriplasmaa.
Elävälle organismille välttämättömät gamma-linoleeni-happo ja eikosapentaanihappo ovat merkittävällä tavalla rakentamassa ruumiin immuniteettijärjestelmää. Hampunsiemenöljy sisältää 55% linolihappoa ja 25% linoleenihappoa - vain pellavaöljyssä on enemmän (58%) linoleenihappoa, mutta rasvahappojen kokonaismäärä on pienempi. Tyydyttämättömiä rasvoja hampunsiemenissä on vain 8%.
Hamppuvoi hakkaa maapähkinävoin ravintoarvollaan. Hampunsiemenuutteista on valmistettu dippikastikkeita, tofutyyppistä pastaa ja margariinia halvemmalla kuin soijapavuista.
Hampunsiemenöljy oli vuoteen 1800 saakka tärkein lamppuöljy, minkä jälkeen hamppupurjeiden mahdollistama valaanpyynti kasvoi täyteen mittaansa. Yhdysvalloissa vuoden 1859 öljylöytö Pennsylvaniassa mullisti markkinat.
Vuosisadan vaihteessa ryhdyttiin kasvisöljyjä valmistamaan hydrogenaation (iskukuumentamisen) avulla, mikä johti kasvismargariinien ja -rasvojen käytön moninkertaiseen nousuun, ja voin kulutuksen romahtamiseen. Tuona aikana syöpätilastot synkkenivät radikaalisti, samoin nousivat sydäntaudit johtavaksi kuolemansyyksi länsimaissa.
Raakoja kasvisöljyjä tuotettiin ennen vanhaan pienessä mittakaavassa paikalliseen kulutukseen, sillä niillä on taipuvaisuus pilaantua varsin nopeasti. Kun ruokaöljyteollisuus syntyi, ei ymmärretty sitä että öljynjalostus muutti öljyjen elektrokemikaalisia ominaisuuksia. Vasta 50-luvulla ymmärrettiin, ettei ihminen tule toimeen ilman monityydyttämättömiä öljyjä; cis-linoleenihappoa ja cis-alfa-linoleenihappoa, jotka ovat molemmat korvaamattomia rasvahappoja ihmisravinnossa. Nämä hapot eltaantuvat nopeasti joutuessaan kosketuksiin ilman ja valon kanssa.
Öljynjalostajat ohittivat ongelman kuumentamalla öljyn korkeassa lämpötilassa. Tällöin he hylkäsivät hamppu- ja pellavaöljyn, koska nämä muuntuivat liiaksi kuumennettaessa. Oli liian kallista kylmäpuristaa nämä öljyt ilmatiiviiseen, läpinäkymättömään pulloon, koska kasvisöljyjen oli kilpailtava eläinrasvojen kanssa.
Teollisuus on keskittynyt tuottamaan rypsi-, oliivi-, maissi-, maapähkinä-, saflori- ja soijaöljyjä, jotka sisältävät koko joukon transmuotoisia monityydyttämättömiä happoja, myrkkyjä ja vapaita radikaaleja.
Onneksi Suomessa on vuonna 1993 käynnistänyt toimintansa kaksi pellavatuotteisiin erikoistunutta yritystä: Salon Bioöljy Oy ja Elixi Oil Oy Somerolla, jotka tuottavat kotimaista pellavaöljyä kylmäpuristusmenetelmällä. Pellavaöljyä hyödynnetään elintarvikkeiden ohella ruosteenestoaineissa, puunsuojana ja maaliteollisuudessa.
Transmuotoisten monityydyttämättömien happojen suoranainen vaikutus syövän leviämiseen on ollut saksalaisen tohtori Johanna Budwigin tutkimuskohteena. Hän on onnistunut parantamaan syöpäkasvannaisia ja pysäyttämään syövän etenemistä syöttämällä potilaille ravintoa, johon on lisätty runsaasti pellavaöljyä sekä rikkipitoista kuorittua maitoa. Hänen tutkimuksensa viittaavat siihen että cis-linolihappojen ja fosfatiittien sekä albumiinia kantavan rasvahapon puutos alentaa ruumiin vastustuskykyä syöpää, sokeritautia, finnejä ja muita ihotauteja, huonoa näköä ja kuuloa, kuivaa ihoa, kuukautisvaivoja, rauhassurkastumisia, sappikiviä, haimatulehduksia, ja muutamia maksatauteja vastaan. Erityisesti hän löysi kasvannaisista tyydyttämättömien kala- ja valasöljyjen rasvoja, jotka ovat peräisin kuumentamalla valmistetuista margariineista ja öljyistä.
Tohtori Johanna Budwig erotettiin valtion virastaan 1953, hänet suljettiin tiedeyhteisöjen ulkopuolelle, ja hän perusti yksityisen klinikan jatkaakseen syöpäpotilaiden menestyksekästä hoitoa.
Teollisuus ei tuota kylmäpuristettuja raakoja kasvisöljyjä koska niiden sisältämät cis-rasvahapot ovat liian epästabiileja. Nykyisten öljyjen korkeat pitoisuudet transmuotoisia monityydyttämättömiä happoja vaikeuttavat elämänenergian kulkua ja edesauttavat sydänsairauksien ja syövän kulkua.
Elämänenergia on kokonaisessa siemenessä. Meidän tulisi syödä enemmän kokonaisia siemeniä saadaksemme tarpeeksi välttämättömiä aminohappoja ja rasvahappoja, ja jotta ruumiimme säilyttäisi vastustuskykynsä ja luonnollisen terveytensä. Hampunsiemen on kaikkein merkittävin ja varmin tällaisten happojen varasto, sillä siemenen kuori suojelee niitä tehokkaasti pilaantumasta. Siemeniä voidaan idättää salaatteihin ja ruokaan. Idättäminen parantaa siemenen ravintoarvoa.

Koska hamppu kasvaa lähes kaikkialla, olisi hampunsiemenillä mahdollista ruokkia nälkäänäkeviä ja aliravittuja kaikkialla maailmassa, kuten Australiassa ja Venäjällä tehtiin 1800-luvun katovuosina.

HAMPPU MUUALLA

VENÄJÄ

Vuodesta 1740 aina vuoteen 1917 oli hamppu Venäjän tsaarin merkittävin kauppatavara - merkittävämpi kuin turkikset, puutavara ja rauta. Venäjä tuotti 80 % länsimaiden hampuntarpeesta, ja Venäjän hamppu oli parasta. Grotendelt mainitsee Suomeen tuodun vuonna 1914 noin 500.000 kiloa venäläistä hamppua.
Hampunvalmistukseen ei Venäjällä juuri ollut koneita, joten maaorjat valmistivat hampun käsin. Venäjän tsaari sai hampustaan mm. rommia, sokeria, mausteita, puuvillaa, kahvia ja tupakkaa.
Englannin laivasto oli täysin riippuvainen venäläisestä hamppukuidusta, sillä pellavapurjeet kestäisivät suolaisissa vesissä vain kolmisen kuukautta. Vuonna 1803 julisti Englanti Ranskan kauppasaartoon, mistä sai alkunsa "hamppusota": Napoleon myi amerikkalaisille Louisianan rahoittaakseen sotaretkensä, ja pyrki katkaisemaan Venäjän hampputien Englantiin saadakseen kauppasaarron purettua. Napoleon kävi Moskovassa, mutta palellutti armeijansa Venäjän aroilla.
Silloinen Amerikan konsuli, John Quincy Adams, raportoi Pietarista vuonna 1809: "Kaikkiaan 600 klipperiä, Amerikan liput mastoissaan, saapui kahden viikon aikana Kronstadtiin lastaten pääasiallisesti hamppua Englantiin (laittomasti) ja Amerikkaan, jossa laatuhampusta oli huutava pula."

Hamppu Amerikan Yhdysvalloissa

We´re bound to stop this business
or hang you to a man
For we´ve hemp and hand enough in town
to hang the whole damn clan.

Horse thief´s tombstone, Rapid City 1877

"Köydet, rauta, sahatavara ja terva" olivat Thomas Painen mukaan (1776) neljä välttämätöntä luonnontuotetta uudessa valtiossa.
Vuodesta 1631 aina 1800-luvun alkuun saakka oli hamppu käypää valuuttaa suurimmassa osassa Amerikan Yhdysvaltoja. Vielä vuonna 1850 etelävaltioissa laskettiin noin 8,000 suurempaa hamppufarmia, jotka tuottivat hamppukuitua kankaisiin, vaatteisiin ja köysiin käyttäen halpaa orjatyövoimaa viljelyksillään. Tuolloin tuotettiin yhä suurin osa, 80 %, hamppukuidusta Venäjältä, Unkarista, Tsekkoslovakiasta ja Puolasta; vuosittain 500000 tonnia kovakuitua. Hampun kovuus on kolminkertainen painoonsa nähden verrattuna sisaliin.
Yhdysvalloissa käytettiin 30-luvulla vuosittain 58 000 tonnia hampunsiemeniä maaliin ja vernissaan; hamppuöljy korvattiin vuonna 1937 Du Pontin öljyllä.
Vielä vuonna 1938 ilmestyi kaksi artikkelia kahdessa lehdessä, Popular Mechanics Magazine ja Mechanical Engineering Magazine, joissa puhuttiin tuolloin nousevasta ja koneellistetusta hampputeollisuudesta todellisena kultakaivoksena Yhdysvaltojen maanviljelykselle. Artikkeleissa kerrotaan leikkuupuimureista ja hampuntyöstölinjoista, joita oli kehitetty erityisesti kasvavaan hamppukuidun tuotantoon.
Japanilaisten katkaistua amerikkalaisten hampputien Manillaan vuonna 1941 ryhtyivät amerikkalaiset itse kasvattamaan kuituhamppua. Propagandaelokuvan "Hemp for Victory" (U.S.Dept. of Agriculture, 1942 - 14 min.) nähtyään oli maanviljelijän kuitattava näkemänsä nimilistaan ja vastaanotettava hampunkasvatusopas. Jokainen hamppua kasvattava maanviljelijä sekä hänen poikansa saivat vapautuksen sotapalveluksesta.

Hampusta Rahaa ja Raamattuja

Hamppukuitupaperi oli ollut Yhdysvalloissa käytössä jo muutamia satoja vuosia, kun vuonna 1916 hallituksen maanviljelyslaitos kehitti uudenlaisen teknologian valmistaakseen hamppusellusta paperia. Tähän mennessä oli paperi valmistettu lumpuista ja kasvinvarsista, ja sellupitoiset rohtimet (77 % hamppuvarren painosta) oli poltettu maan rikasteeksi.
USDA:n (U.S.Dep of Agriculture: Hemp hurds as paper-making material; jälleenpainettu Jack Hererin kirjaan) selonteossa todettiin että yksi hamppuaari tuottaa 20 vuoden kierrolla saman verran sellua kuin 4 aaria puuta. Hamppupaperin valmistamiseen tarvitaan vain noin 20 % niistä sulfaattipohjaisista kemikaaleista joilla liimamainen ligniini - jota on hamppusellussa 4 % ja puusellussa 18-30 % - hajoitetaan, tai prosessi voidaan korvata soodatuhkalla. Hamppusellun valkaisuun ei tarvita klooria, vaan vetyperoksidi riittää.
Teknologia hamppusellun laajamittaiseen tuottamiseen Yhdysvalloissa oli kehitetty 30-luvun puoliväliin mennessä, mutta marijuanan kieltolaki pysäytti kehityksen vuonna 1937. Vain kourallinen ihmisiä tiesi 30-luvun Amerikassa että hamppu ja "meksikolainen tappajaruoho" oli sama kasvi.
Kieltolain sai kongressissa läpi Harry J.Anslinger, Kansallisen Huumeryhmän johtaja. Taka-alalla oli mm. suuryhtiö DuPont, joka patentoi vuonna 1937 menetelmän valmistaa muovia öljystä ja hiilestä sekä sulfaatti- ja sulfiittimenetelmät paperinvalmistamiseen puuhiokkeesta. Toinen merkittävä takapiru oli itse Hearst valtavine paperi- ja puutavaratehtaineen.

Hamppu rakennusmateriaalina

Koska yksi aari hamppua tuottaa saman verran sellua kuin 4 aaria puuta, on hamppusellu ihanteellinen materiaali korvaamaan vanerin ja kovalevyn. Yhdysvalloissa on kehitetty edullinen menetelmä Environcore, jolla voidaan valmistaa erinomaisen äänieristäviä, lämpöeristäviä ja tulenkestäviä hamppukuitulevyjä. Levyt eivät ole niin alttiita lahoamiselle kuin puu, eivätkä ne eritä myrkyllisiä kaasuja. Menetelmässä kuidut kuumennetaan 205 o C lämmöllä, puristetaan kovalla paineella ja vuorataan voimapaperilla.

Kasvatus

Kun amerikkalainen maanviljelijä tarvitsi pehmeää kangasta, hän korjasi hamppusadon 2 - 3 -kuisena, lankahampun 3 - 4 -kuisena, ja raskaan kangas- ja köysihampun kuusikuisena.
Kylvön tiheys vaikutti myös kuitulaatuun. Nyrkkisäännön mukaan istutettiin lääkehamppu 1 kasvi / 4 m2, siemensatoa varten noin 11/2 metrin välein, raakakangasta varten 200 kasvia / 4 m2 ja 900 kasvia / 4 m2 hienokangasta varten.
Hamppu tuottaa suurin piirtein yhtä suuren kuitusadon kuin puuvilla. Sadon suuruus ja laatu on suuressa määrin riippuvainen maan laadusta; normaaliolosuhteissa kuituja saadaan 100-200 kg aaria kohti.
Lisäksi saadaan rohtimia nelinkertainen määrä. Rohtimet sisältävät 50-77 % selluloosaa, ja se on siis ihanteellinen raakamateriaali sellupolymeeriteollisuudelle, joka valmistaa tekosilkkiä, selluloidia, sellofaania, muoveja, räjähteitä, sekä (Popular Mechanics-lehden mukaan, 1938, 1941) kaksikymmentäviisituhatta muuta tuotetta.

Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen että otsonikato vähentäisi maailman soijatuotantoa kolmanneksella tai puoleen vuosituhannen loppuun mennessä. Otsoonikato ei kuitenkaan vaikuta hamppuun, vaan se pikemminkin tehostaa kasvuaan ultraviolettivalon käsittelyssä. Lisäksi se kykenee suojaamaan maaperää uv-säteilyltä.

Hamppu on erinomainen kasvi eroosion pysäyttämiseen (tähän on vielä parempi osmankäämi), joentörmien koossapitämiseen ja palaneiden metsäalueiden maanmöyhentämiseen. Esimerkiksi Bangladeshissa (Bang=hamppu, la=maa, desh=kansa), jossa aikaisemmin kasvatettiin hamppua, on hampunkieltosopimuksen jälkeen tullut yhä suurempia ongelmia vuotuisten tulvien takia.


*

Kun Yhdysvaltojen Maanviljelysviraston kasvihuonevaikutuksista vastaavalta virkamieheltä, Steve Rawlingsilta, kysyttiin keväällä 1989 miten hän pysäyttäisi kasvihuoneilmiön, hän vastasi:
"Lopettaisin puiden kaatamisen ja lopettaisin fossiilisten polttoaineiden käytön."
"No miksi emme tee niin?"
"Ei ole mitään tilalle."

Purjelaivat

Keskikokoiseen purjelaivaan käytettiin 50-100 tonnia hamppukuitua. Kuitua tarvittiin purjeisiin, köysistöön, lastiverkkoihin, lippuihin, viireihin, karttoihin, lokiin, raamattuun, vaatteisiin ja uniformuun. Foinikialaisista alkaen ovat purjelaivat seilanneet hamppupurjeilla - vain murto-osa on ollut jotain muuta kuitua, kuten puuvillaa, ramia, sisalia, juuttia tai manillaa.

Hamppu maalaustaiteessa

Käytännössä katsoen kaikki Rembrandtit, van Goghit ja Cezannet oli maalattu hamppukankaalle. Lisäksi on satoja vuosia kaikki laatuvärit ja vernissat valmistettu hamppu- ja pellavaöljystä.

Lääkehamppu

Hamppu oli kolmen tuhannen vuoden ajan eräs tärkeimmistä ja kaikkein käytetyin lääkekasvi koko maailmassa. Yhdysvalloissa käytettiin cannabis-uutteita lääkkeeksi mm. väsymykseen, yskään, reumatismiin, niveltulehduksiin, astmaan, juoppohulluuteen, epilepsiaan sekä kuukautisvaivoihin ja -masennukseen. Cannabis oli yleisin kipulääke ennen kuin aspiriini tuli markkinoille noin vuonna 1900. Cannabis sisältää yli 60 yhdistettä joilla tiedetään olevan lääkevaikutuksia.
Tappava annos Cannabis-kasvia on noin kaksi kiloa pudotettuna yhdeksännestä kerroksesta suoraan päähän.

E = 2

¤ Huipputeknologia vaatii itsessään energiahakuisen ympäristön, kuten tasaisen sähkövirran, tasaisen lämpötilan, tasaisen valaistuksen ja tasaisen puhtauden. Läpeensä synteettisellä, tikittävällä, keinovalaistulla ympäristöllä on hintansa, jonka ensikädessä pulittaa ihminen ja viimekädessä ympäröivä luonto.
¤ Vapaa kauppa tarkoittaa korkeita voittoja. Vapaan kaupan alueilla ei ole koskaan suosittu yksinkertaisia, luonnon raaka-aineista valmistettuja tuotteita, vaan pitkälle jalostettuja, synteettisiä tuotteita.
¤ Arviolta 82 % kaikista maailman pörsseissä liikkuvista tuotteista on suoraan sidoksissa energiantuotantoon:
- Energiantuottajat, öljylähteet, kaivokset, voimalat.
- Energiansiirto, kuljetus, huolinta.
- Jalostamot ja jälleenmyyjät.
¤ Nämä samat fossiilisen energian lähteet tuottavat 4/5 planeettaamme tuhoavista saasteista. Halvin korvaava energia näille polttoaineille ei ole tuuli eivätkä aurinkopanelit, ei ydinenergia eikä maalämpö, vaan tasaisesti jakautunut auringonvalo jolla kasvatetaan biomassaa.
Maailmanlaajuiset olosuhteet huomioon ottaen on paras biomassan tuottaja hamppu.

BIOMASSASTA POLTTOAINETTA

Kun hamppua kasvatetaan biomassaksi, rakentaa kasvi kuitujaan hengittämällä hiilidioksiidia, ja kun hiilipitoinen hampun biomassa poltetaan energiaksi vapautuu hiilidioksidi takaisin ilmaan. Biomassa poltetaan puuhiileksi pyrolyysimenetelmällä. Puuhiili ei sisällä rikkiä, joten sitä poltettaessa ei vapaudu rikkiä. Rikki on happosateiden suurin aiheuttaja.
Biomassan polttaminen tuottaa myös rikitöntä polttoöljyä, jolla korvataan fossiiliset polttoaineet. Polttamisesta vapautuvat kaasut hyödynnetään sähkön tuotannossa. Päästöt hamppu- ja pellavaöljyistä ovat minimaalisia.
Biomassan muunnosprosessilla, pyrolyysilla, tuotetaan siis puuhiiltä ja polttoöljyä, sekä metanolia, asetonia, etyyliasetaattia, tervaa, hartsia ja kreosoottia. Pyrolyysissä on se etu, että siinä hyödynnetään samaa teknologiaa kuin fossiilisten polttoaineiden jalostuksessa; pienemmin ympäristöllisin rasittein tosin.
Pyrolyysissä jalostetaan 68 % raakabiomassasta puuhiileksi ja polttoöljyiksi. Tuolla puuhiilellä on lähes sama lämpöarvo kuin hiilellä, mutta siinä ei ole rikkiä.
Hampusta saadaan neljässä kuukaudessa aaria kohti 2,5 tonnia biomassaa ja keskimäärin 1000 litraa metanolia. Kun metanoli jalostetaan polttoaineeksi, säästetään 50 % tarvittavassa tilassa.
Hampunsiemen sisältää 30 % painostaan öljyä. Ei ole taloudellisesti kannattavaa käyttää polttoaineeksi kylmäpuristettua öljyä, vaan sitä kannattaa hyödyntää ruokaöljyyn, väreihin ja kemikaaleihin.
Biomassa pystytään hyödyntämään sellua vaativissa prosesseissa, kuten kemikaalien, muovien ja kuitujen valmistus. Yhdysvaltojen maatalousministeriön suorittamien koeviljelysten mukaan tuottaa hamppu 4 - 50-kertaisen määrän sellua verrattuna olkeen, kenafiin ja sokeriruokoon.
Hampun biomassa voidaan jalostaa hiillostamalla (pyrolyysillä) metaaniksi ja metanoliksi murto-osalla niistä kustannuksista, joilla öljy-, hiili-, ja atomivoimateollisuutta pyöritetään.

Suomalaisessa maanviljelyksessä menee maataloustuki huolimattoman energiahuollon maksamiseen; yhä enemmän enrgiaa menee vähemmän tuottamiseen. Dieselmoottorin keksijä Rudolph Diesel oli tarkoittanut dieselin polttavan erilaisia kasvis- ja siemen-öljyjä.
Meidän tuhansien traktorien maassamme on tiettävästi vain yksi maanviljelijä, Väinö Laiho Pöytyällä, joka tuottaa polttoöljynsä itse kylmäpuristamalla sinapinsiemenistä. Muualla Euroopassa rypsistä, auringonkukista ja muista öljykasveista puristetaan öljyä maatalouskoneisiin lukuisilla maatiloilla.

JÄLKI SANAT

Edellinen suomalainen kirja hampusta oli kansantieteellinen tutkimus ja se ilmestyi 47 vuotta sitten. Hampun viljelyn päättymiseen Suomessa vaikuttivat voimakkaasti vuosisadan alun teollistuminen ja asutuksen keskittyminen. Suomalaisessa mittakaavassa tämä tarkoitti erityisesti laajamittaisia metsähakkuita paperintuotantoon, sekä maanviljelyksen ja tekstiiliteollisuuden sitoutumista kemianteollisuuteen. Alle sadassa vuodessa suomalaisen maaseudun tärkeimmät hyötykasvit, hamppu ja pellava, lakaistiin unohduksiin.
Pellavan kohtaloksi ei koitunut aivan niin keskiaikainen unohdus kuin hampun. Pellava on kokemassa renesanssiaan öljy-ja kuitukasvina, ja se tullaan vielä noteeraamaan pörssissä.
Hamppua sen sijaan ei mainita Otavan Värikasviossa (1993), jossa esitellään värikuvin ja lajikuvauksin 869 kasvia. Niin ikään Nykyajan kasviparantaja (Otava 1990) vaikenee apteekkiemme hyllyiltäkin tutusta hampusta täysin. Kuinka kustantajalla voi olla tähden nimi, jos se levittää noin pimeää valoa?
Lukiessani vuoden 1963 National Geographic-lehden 50-sivuista värikkäästi kuvitettua katsausta purjelaivojen historiaan (Ships Through the Ages) en löytänyt ainuttakaan mainintaa hampusta. Kuitenkin suurin osa meriä kautta historian kulkeneista purjelaivoista oli varustettu hamppupurjein, hamppuköysin, hampputakiloin, hamppupaperikartoin, hamppukangaslipuin. Lisäksi miehistöllä oli yllään hamppukangasuniformut ja laivan papukaijaa ruokittiin hampunsiemenillä. Mielestäni tuon artikkelin kirjoittajan voisi hyvin haalata kölin ali pariin otteeseen.
Toinen historia on paperi. Laajassa ja mielenkiintoisessa teoksessaan Papermaking (NY 1978) tekijä Jules Heller mainitsee ohimennen, että muinaiset meksikolaiset valmistivat hampusta paperia. Hän lainaa Kanadan metsäinstituutin selontekoa: "...viljelty cannabis on moninkertaisesti tehokkaampi paperin sellun tuottaja kuin metsä."
Kolmas historia on kieltolaki. Harry J. Anslinger, joka ei ollut mikään ruudinkeksijä, sai Yhdysvaltain kongressissa läpi hampun kieltolain vuonna 1937. Hänen taustavoimiaan olivat suuryhtiö DuPont, jonka alaa olivat ruoka- ja lamppuöljyt, tekokuidut, öljy, hiili, puu ja paperi, sekä Hearstin mediakonserni valtavine paperi- ja puutavaratehtaineen.
30 vuoden kuluttua oli kieltolaki levitetty kaikkialle maailmaan. Samoin olivat maailmanlaajuisiksi kasvaneet ylikansalliset öljy-yhtiöt, ylikansallinen elintarviketeollisuus, ylikansalliset tekokuitutuottajat, ylikansallinen kemianteollisuus ja ylikansalliset metsänhakkuut kaikkialla missä puu kasvoi.
Tarkoitan sanoa että hampun kieltolaki ei todellisuudessa ole suunnattu radikaaleja ja värillisiä vähemmistöjä vastaan. Kieltolain tarkoitus on kitkeä maailman tärkein kuitukasvi maan päältä ja siirtää ihmiskunta sadassa vuodessa avaruusaikaan jotta voisimme jättää tämän runnellun ja fossiilisista esiintymistä tyhjäksi imetyn planeetan tyylikkäästi, Wagneria soittaen, ja matkata kohti uusia uljaita siirtokuntia.
*
Suomessa eivät siementukut myy hampunsiemeniä. Hampun viljelys kuitukäyttöön on Suomessa luvallista, lukuunottamatta huumausainelaissa mainittuja poikkeuksia. Ennustan että Suomessa on vuonna 2000 useita keskisuuria tiloja jotka viljelevät kuituhamppua, ainakin yksi korkealaatuisen painopaperin valmistaja, useita paikallisia hampunsiemenöljyn jalostajia, sekä yrityksiä jotka maahantuovat hampputekstiilejä joko Euroopasta tai Kauko-Idästä.

J.K.Ihalainen

Hamppuköyttä valmistaa tänä päivänä Köydentekijä Juha Alho, Ulvilan köysipunomo, 02 - 865 5156, Hiirijärventie 571, 29200 Harjavalta.

Hampputekstiilejä myy Hemp House Helsingissä.


HOME