|
Hakim Bey
Merirosvojen utopiat
Autonomedia Anti Copyright
 Keskiajan assassiinit (suom. salamurhaajat, hashiksensyöjät) perustivat "Valtion" joka käsitti etäisten vuorilaaksojen ja linnoitusten verkoston, jonka laajuus oli tuhansia kilometrejä, joka oli strategisesti valloittamaton, salaisten agenttien tietovirran yhdistämä, sodassa kaikkia hallituksia vastaan, ja omistautunut pelkästään tiedolle. Nykyaikainen teknologia vakoilusatelliitteineen saattaa tämänlaatuisen itsehallinnon romanttiseen valoon. Ei enää linnakkeita vuorilla! Ei enää merirosvosaaria! Tulevaisuudessa sama teknologia - kaikesta poliittisesta valvonnasta vapautettuna - saattaisi mahdollistaa kokonaisen itsenäisten alueiden maailman. Mutta toistaiseksi tämä ajatuskyhäelmä jää pelkäksi science fictioksi ja spekulaatioksi.
Bruce Sterling, cyperpunkin hovirunoilija, kirjoitti lähitulevaisuuden seikkailuromaanin rappeutuneista poliittisista järjestelmistä. Tämä rappio johti hajautettujen elämäntapakokeilujen nopeaan lisääntymiseen: valtavat työläisten omistamat yhtiöt, itsenäiset "tietokonerosvoudelle" omistautuneet ryhmittymät, vihersosiaalidemokraattiset ryhmittymät, nollatyöryhmät, anarkistis-vapaamieliset ryhmät, ja niin edelleen. Tietotalous joka perustuu tällaiseen moninaisuuteen on nimeltään Verkosto: ryhmittymät (ja kirjan nimi) ovat "Saaria Verkostossa".
Verkoston on laajennuttava. Aikakauslehdet ja radiot levittävät informaatiota, joka on osa välttämätöntä pohjatyötä Väliaikaisesti Itsenäisen Alueen perustamiseksi (VIA; engl. TAZ, Temporary Autonomous Zone), mutta hyvin pieni osa tästä informaatiosta liittyy konkreettisiin tavaroihin ja palveluihin jotka ovat välttämättömiä itsehallinnon luomiseksi.
Kehitellessämme tulevaisuuden itsenäisiä alueita löydämme vapaiden ryhmittymien mallin menneestä. Nämä itsenäiset alueet edustavat kesyttämättömyyttä, kasvua kesytetystä villiyteen. Kaaoksen yoga, moninaisen dynamismin yoga, "aallonharjalla surfaamisen" yoga. Väliaikaisesti Itsenäisen Alue elämäntaiteena; viettelijänä ei raiskaajana, salakuljettajana mutta ei minään merirosvona, tanssittajana eikä minään maailmanlopun manaajana. Mitä vaikuttavimmin me löydämme tämän mallin 18. vuosisadan "merirosvoutopioista".
Tuon ajan merirosvot ja ristiretkeläiset loivat tietoverkoston, joka ulottui koko maapallon alueelle. Tukikohtia olivat saaret, etäiset piilopaikat joissa laivat lastattiin vedellä ja proviantilla ja joissa saalis vaihdettiin ylellisyystavaroihin ja välttämättömyyksiin. Joissain näissä saarissa ylläpidettiin kokonaisia pienoisyhteiskuntia, jotka elivät tietoisesti ja itsepäisesti lain ulkopuolella - vaikkakin vain lyhyen ja iloisen hetken.
Muutamia vuosia sitten kävin läpi ison nivaskan tutkimuksia ja väitöksiä löytääkseni jotain näistä ryhmittymistä - mutta kävi ilmi ettei yksikään historioitsija ollut katsonut niitä kyllin tärkeiksi. William Burroughs mainitsee aiheen, samoin kuin englantilainen Larry Law, mutta systemaattista selvitystä ei löytynyt mistään. Olin pakotettu nojautumaan alkuperäiseen materiaaliin. Tämä tutkimus avasi mielikuvitukselliset mielennäkymät siihen mitä tarkoitti olla kesyttämätön ja vapaa.
Uuden Mantereen avaaminen 16-17. vuosisatojen taitteessa suunniteltiin alusta alkaen okkulttisena operaationa. Maagikko John Dee, kuningatar Elizabet I:n neuvonantaja, näyttää kehittäneen käsitteen "maaginen imperialismi" ja tartuttaneen ajatuksen kokonaiseen sukupolveen. Hakluyt ja Raleigh vannoivat hänen nimeensä, ja Raleigh käytti hänen yhteyksiään Yön koulussaan, joka oli ajattelijoiden, aristokraattien ja vihittyjen salaseura, edistääkseen tutkimusmatkoja, siirtokuntia ja kartoittamista. "Myrsky" - näytelmä oli propagandaa uudelle ideologialle, ja Roanoken siirtokunta oli sen ensimmäinen kokeellinen näyteikkuna.
Alkemistien näkökulma Uudelle Mantereelle oli Materia Prima, Luonnon Tila, viattomuus ja kaikkivoipuus (Virgin-ia), kaaoksen tai järjestymättömyyden tila, jonka vihitty muuntaisi kullaksi eli henkiseksi täydellisyydeksi ja materiaaliseksi yltäkylläisyydeksi. Tämä alkemistinen näky ilmaistiin myös hiipivänä viehätyksenä järjestäytymättömyyteen, muodottomaan muotoon jonka polttopiste oli intiaani: ihminen luonnon tilassa, hallituksen lahjomattomissa. Kalibani, villimies, istui kuin virus okkulttisimperialistisen koneen sisässä. Metsä/eläimet/ihmiset omaavat alusta lähtien marginaalien, halveksittujen ja kodittomien maagiset voimat. Toisaalta on kalibani ruma ja luonto kuin ulvova erämaa, ja toisaalta kalibani kaunis ja kahlehtimaton, luonto Eeden. Tällä jaolla on eurooppalaisessa tietoisuudessa juurensa renesanssin magiassa. Amerikan löytäminen (El Dorado, Nuoruuden Lähde) kristalloi sen, ja se tiivistyi alkuperäisissä siirtomaavaltioiden suunnitelmissa.
Keskikoulussa meille opetettiin että ensimmäiset siirtolaiset Roanokessa epäonnistuivat; uudisasukkaat katosivat jättäen taakseen vain kryptisen viestin "Mentiin Kroataniin". Oppikirjan mukaan intiaanit teurastivat puolustuskyvyttömät maahanmuuttajat. Myöhemmät havainnot "vihreäsilmäisistä intiaaneista" kuitattiin taruiksi. Kuinka ollakaan: Kroatan ei ollut mikään El Dorado, vaan ystävällismielisen naapuriheimon nimi. Epäilemättä siirtokunta muutti rannikolta laajalle suoalueelle jossa se sulautui paikalliseen heimoon. Vihreäsilmäiset intiaanit kutsuvat yhä itseään kroataneiksi.
Näin ensimmäinen Uuden Mantereen siirtokunta sulautui paikallisiin. He irtisanoivat sopimuksensa Vaurauden (Dee, Raleigh, Valtakunta) ja loikkasivat Villimiesten (kalibanien) puolelle.
Amerikan muotoutuessa sinne missä kerran oli ollut Kilpikonnasaari, Kroatan jäi eristäytyneeksi omaan kollektiiviseen henkeensä. Annos villeyttä oli aina ilmassa, kiusaus heittää kirkko, maanviljely, kirjallisuus, verot ja kaikki sivistyksen rasitteet yli laidan, ja mennä Kroataniin yhdellä jos toisella tavalla.
Kun vallankumous Englannissa oli petetty, ensin Cromwellin ja sitten uudistusmielisten toimesta, pakenivat tai siirrettiin protestanttiset radikaalit uudelle mantereelle - josta oli nyt tullut maanpakopaikka. Antinomistit, familistit, kiertävät kveekarit, vaaittajat, kaivajat ja metodistit tutustuivat nyt erämaan okkulttisiin varjoihin ja ryntäsivät syleilemään niitä.
Antinomiseen liikkeeseen kuului radikaaleja siipiä. Hawthorne viittaa kirjassaan "The Maypole of Merry Mount" tapahtumiin jotka ovat puhtaasti historiallisia; epäilemättä olivat ääriainekset päättäneet kieltää kristillisyyden tyystin ja kääntyä pakanallisuuteen. Jos he olisivat onnistuneet liittymään intiaaniheimoihin olisi seurauksena saattanut olla antinomistiskelttisalgonquinistinen synkretistinen uskonto - eräänlainen 17. vuosisadan pohjoisamerikkalainen Santeria!
Lahkolaiset viihtyivät paremmin löysemmän ja lahjottavamman Karibian hallinnon alaisina, jossa kilpailevat eurooppalaiset ryhmät olivat jättäneet lukuisia saaria autioiksi tai jopa täysin valtaamatta. Erityisesti Barbadosta ja Jamaikaa asuttivat monet eri lahkolaiset, ja epäilemättä näin syntyi bukkaneerinen "utopia" Tortugalla. Täällä meille on ensimmäistä kertaa mahdollista paneutua onnistuneeseen itsenäisen alueen syntyyn. Imperialismin hirvittäviä etuisuuksia kuten orjuutta, maaorjuutta, rotusortoa ja suvaitsemattomuutta, pakkopestauksia, kidutusta ja maatilojen riutumista paetessaan bukkaneerit omaksuivat intiaanien tavat, ristiinnaivat karibialaisten kanssa, hyväksyivät mustat ja espanjalaiset tasa-arvoisiksi, kielsivät kansallisuudet, valitsivat kapteeninsa demokraattisesti äänestämällä ja vetäytyivät "luonnon tilaan". Julistettuaan olevansa "sodassa koko maailmaa vastaan" he purjehtivat rosvoamaan noudattaen ankaria keskinäisiä sopimuksia jotka olivat niin tasa-arvoisia että kukin sai yhden osan kapteenin saadessa yleensä yhden ja neljäsosan tai puolitoista osaa. Ruoskiminen ja rankaiseminen olivat kiellettyjä - riidat ratkaistiin äänestämällä tai lainopillisella väittelyllä.
On täysin harhaanjohtavaa leimata merirosvot pelkiksi valtamerten hurjastelijoiksi tai edes esikapitalisteiksi, kuten eräät historioitsijat ovat tehneet. Eräässä mielessä he olivat "sosiaalisia rosvoja" vaikka heidän tukikohtansa eivät olleetkaan maatalouskyliä vaan utopioita, tyhjästä syntyneitä täydellisen vapaita erillisalueita jotka täyttivät kartan tyhjiä paikkoja.
Tortugan kaatumisen jälkeen säilyivät bukkaneerien ihanteet elävinä läpi merirosvouden kulta-ajan (noin 1660-1720), ja synnyttivät maatukikohtia kuten Belize, jonka bukkaneerit perustivat. Sitten, näyttämön siirryttyä Madagaskarille, merirosvoutopia saavutti jalostuneimman muotonsa.
Defoen tarina kapteeni Missionista ja Libertatian perustamisesta saattoi olla kirjallinen kepponen jolla puolustettiin radikaalia whiggyläisyyttä - mutta se mahdutettiin "Merirosvojen Yleiseen Historiaan (1724-28)", josta suurin osa hyväksytään yhä täsmäksi ja todeksi. Semmitenkin ei tarinaa kritisoitu kirjan ilmestymisen jälkeen ja näin moni vanha madagaskarilainen käsi säästyi. Jälleen kerran kutsuttiin vapautetut orjat, alkuasukkaat, ja jopa perinteiset viholliset kuten portugalilaiset, tasavertaisina mukaan. Orjalaivojen vapauttaminen oli heidän toimenkuvansa. Maata pidettiin yhteisenä, edustajat valittiin lyhyiksi kausiksi, saaliit jaettiin tasan; vapauden periaatteita saarnattiin paljon radikaalimmin kuin Terveessä Järjessä konsanaan.
Libertatia pyrittiin pitämään pystyssä, ja kapteeni Mission kuoli sitä puolustaessaan. Mutta kaikkien merirosvoutopioiden oli alunperinkin tarkoitus olla väliaikaisia. Tosiasiassa ristiretkeläisten valtioita olivat heidän laivansa jotka seilasivat "sopimusten" alaisina. Rannikkoalueilla ei yleensä tunnustettu lakeja lainkaan. Viimeinen klassinen esimerkki oli Bahaman Nassau, rantakaistale jolle kohosivat majat ja teltat joissa omistauduttiin viinille, naisille ja laululle (ja epäilemättä myös pojille, päätellen Birgen reoksesta "Sodoma ja merirosvous"). Merirosvot rakastivat hillittömästi musiikkia ja pitivät tapanaan vuokrata yhtyeitä risteilylleen.
Silti Nassau, esimerkkinä " kirotusta irstailusta", katosi yhdessä yössä brittilaivaston ilmestyttyä lahdelle. Mustaparta ja Kalikoo Jack ja heidän naisista koostuva merirosvojoukkonsa muuttivat villeimmille rannoille ja rankempiin kohtaloihin, muiden nöyrästi hyväksyessä armahduksen ja tehdessä parannuksen. Mutta bukkaneerien perintö säilyi sekä Madagaskarilla, jossa merirosvojen sekaveriset jälkeläiset ryhtyivät raapimaan kokoon omia kuningaskuntiaan, että Karibialla, jossa karanneet orjat ja sekoittuneet mustat/valkoiset/punaiset ryhmät oleskelivat vuorilla ja takamailla karkureina. Karkuriyhteisö Jamaikalla oli säilyttänyt osan itsenäisyyttään ja monia vanhoja kansantapojaan Zora Neale Hurstonin vieraillessa siellä 20-luvulla. Surinamin maroonikarkurit harjoittivat yhä afrikkalaista "pakanuutta".
18-vuosisadalla syntyi Pohjois-Amerikkaan lukuisia "kolmirotuisia eristäytyneitä yhteisöjä". (Tämän kliinisen termin keksi eugeenikkoliike, joka kehitti ensimmäiset tieteelliset tutkimukset näistä yhteisöistä. valitettavasti "tiede" palveli pelkästään tekosyyksi lietsoa rotuvihaa sekarotuisia ja köyhiä vastaan. Ratkaisuksi ongelmaan he tarjosivat pakkosterilisaatiota.) Ydinryhmä koostui karanneista orjista ja maaorjista, "rikollisista" (lue; rutiköyhistä), "prostituoiduista" (lue; valkoisista naisista jotka menivät naimisiin ei-valkoisten kanssa), sekä eri heimojen jäsenistä. Joissakin tapauksissa, kuten seminolit ja tserokeesit, sulautuivat tulokkaat pikaisesti perinteisiin heimorakenteisiin; muissa tapauksissa muodostettiin uusia heimoja. Laajan rämeen karkurit säilyivät läpi 18. ja 19. vuosisadan ottaen vastaan karanneita orjia ja toimien asemapaikkana Maanalaisella Rautatiellä, sekä toimien uskonnollisena ja aatteellisena keskuksena orjakapinoille. Uskonto oli voodoo, sekoitus afrikkalaisia, paikallisia ja kristittyjä elementtejä. Historioitsija H. Leaming-Beyn mukaan uskonvanhimmat ja karkurijohtajat tunnettiin nimellä Seitsemän sormen korkein neuvos (eng. the Seven Finger High Glister; lue clyster, "peräruiske", viittaus initaatioseremoniaan).
Ramapaugit New Jerseystä edustavat toista romanttista ja arkkityyppistä sukupuuta: vapautettuja orjia, lukuisia Delawaren ja Algonkinin klaaneja, tavallisia "prostituoituja" ja hessiläisiä (kadonneita brittiläisiä palkkasotureita, karanneita lojalisteja, jne) sekä rosvojoukkoja, kuten Claudius Smithin kopla.
Afrikkalaisislamilaista alkuperää olivat muuan muassa Delawaren maurit ja ismailiitit, jotka muuttivat Kentuckysta Ohioon 18. vuosisadalla. Ismailiitit harjoittivat moniavioisuutta, pidättäytyivät alkoholista, elättivät itsensä trubaduureina, menivät naimisiin intiaanien kanssa ja omaksuivat heidän tapansa, omistautuen vaeltamiselleen niin että rakensivat talonsa pyörien päälle. Heidän vuosittainen muuttonsa paikoittui rajakaupunkeihin kuten Mekka ja Medina. 19. vuosisadalla eräät heistä omaksuivat anarkistisia aatteita, ja eugeenikot (lue: rotuhygieenikot) hyökkäsivät heitä vastaan erityisen näkyvällä vainolla, pelastushävittämällä. Eräät ensimmäisistä rotuhygienisistä laeista määrättiin heidän päänmenokseen. Heimona he katosivat 20-luvulla sekoittuen todennäköisesti mustien radikaalien riveihin.
Eristäytyneet yhteisöt - ainakin ne jotka ovat säilyttäneet identiteettinsä 1900-luvulla - kieltäytyivät järjestelmällisesti sulautumasta valtakulttuuriin tai mustaan "alakulttuuriin". 70-luvulla muutamat ryhmät - muun muassa maurit ja ramapaughit - anoivat intiaaniasioiden komissiolta intiaaniheimon statusta. He saivat kannatusta paikallisaktivisteilta, mutta heille ei myönnetty virallista statusta. Voittaessaan he olisivat olleet vaarallinen esimerkki muille drop-outeille kuten "valkoiset peyotistit", hipit, mustat nationalistit, arjalaiset, anarkistit ja vapaa-ajattelijat - reservaatti kelle tahansa ja kaikille! Eurooppalainen projekti ei vieläkään kykene tunnustamaan villi-ihmisen olemassaoloa - vihreä kaaos on yhä liian kova uhka keisarilliselle järjestykselle.
Väliaikaisesti itsenäinen alue. Heimoyhteisöjen sisällä on ilmiö jota antropologit kutsuvat ihmissidonnaiseksi totemistiseksi yhteisöksi, jossa yhteisön jäsenet ovat omistautuneet luonnonyhteydelle vaihtamalla olomuotoa, tulemalla toteemieläimeksi (ihmissudet, jaguaarishamaanit, leopardimiehet, kissanoidat, jne). Koko siirtomaavaltaisessa yhteiskunnassa (kuten Taussig huomauttaa kirjassaan Shamanism, Colonialism and the Wild Man) nähdään muodonmuutosvoima luonnollisena osana koko paikallista kulttuuria. Näin omaa yhteiskunnan kaikkein tukahdetuin alue ristiriitaisia voimia okkulttisten tietojen myytin kautta. Vaikka he ovat marginaalissa, on marginaalilla magian aura. Ennen valkoista miestä he olivat vain heimoja - nyt he ovat "Luonnon Vartijoita", "Luonnontilan" asukkeja. Viimein siirtomaavaltiaat itse petetään tällä myytillä. Kun amerikkalainen haluaa heittäytyä oravanpyörästä ja takaisin luontoon, hänestä tulee aina intiaani. Tämä amerikkalainen unelma ulottuu vuorten miehistä partiolaisiin ja hippeihin.
Seksuaalinen mielikuva "kolmirotuisista" ryhmistä käsittää myös tämän hypoteesin. "Alkuasukkaat" ovat tietenkin moraalittomia, mutta rodulliset luopiot ja freakit ovat väistämättä läpeensä perverssejä. Bukaneerit olivat heittiöitä, maurit ja vuoristolaiset sekarotuisia, juket ja kallikakit omistivat aikansa haureudelle ja sukurutsaukselle (josta seurasi mutaatioita kuten polydaktyyli), lapset juoksivat ympäriinsä alostomina ja masturboivat avoimesti, jne. Luonnontilan käsite, villeys, näyttää ristiriitaisesti sallivan kaiken epäluonnollisen toiminnan. "Villiytyminen", villiksi tuleminen työstetään aina eroottiseksi aktiksi, alastomuudeksi.
Sekoittuneet kulttuurit säilyvät aina köyhinä; tekopyhä fraasi jonka me aina iskemme pöytään. Bukaneerien ja maruunien, ismaliittien ja maurien, ramapaughien ja kallikakien itsenäiset alueet säilyivät muistutuksena siitä mitä Nietzche kutsuisi "Pyrkimykseksi Katoavaan Valtaan". VIA on kuin nomadien leiri, kapina joka ei pureudu suoraan valtioon. Sissioperaatio joka vapauttaa alueen - maasta, ajasta, mielikuvituksesta - ja sitten sulauttaa itsensä uudistusliikkeeseen muualla/muussa ajassa, ennen kuin valtio ennättää sen kimppuun. Koska valtio on syventynyt yhdenmukaistamaan ja tehnyt jäljittelystä sielunvarjonsa, pystyy VIA miehittämään nämä alueet vaivihkaa ja suorittamaan juhlavia menojaan suhteellisen rauhassa pitkänkin aikaa.
Tämä johdattaa meidän ajatukseen "sovelletusta hedonismista". Myönnettäköön että olemme osallistuneet juhliin joissa yhden lyhyen yön ajaksi on saavutettu tyydytettyjen nautintojen valtakunta. Emmekä tunnustaisi että tuon yön politiikalla on meille enemmän todellisuutta ja voimaa kuin koko maapallon hallitusten politiikalla? Kannattaako tätä miettiä, tämän puolesta taistella? Opetelkaamme näkymättömyyttä, yhteistyötä psyykkistä nomadismia - ja kuka tietää mitä saavutammekaan...
Suomennos J. K. Ihalainen
Palladium Anti Copyright 1992
Lue myös: Gone to Croatan - Origins of American Dropout Culture,
James Koehnline & Peter Lamborn Wilson, Autonomedia 1991
Hakim Bey
Kaaos
Autonomedia
Anti Copyright 1991
KAAOS EI KOSKAAN KUOLLUT. Hakkaamaton alkulohkare, ainoa palvottava hirviö, hidas ja spontaani, enemmän ultravioletti kuin mikään mytologia (kuin varjot ennen Babyloniaa), alkuperäinen kaikkiallinen olento joka säteilee yhä kirkkaana kuin assassiinien mustat viirit, satunnaisesti ja ikuisesti huumaantuneena.
Kaaos tulee ennen kaikkia järjestyksen ja entropian periaatteita, se ei ole jumala eikä mato, sen idioottiset tarpeet ohjaavat ja määrittelevät kaikkia mahdollisia koreografioita, kaikkia merkityksettömiä eettereitä ja tulehduksia: sen naamiot ovat sen oman kasvottomuuden kristallisaatioita, kuin pilvet.
Kaikki luonnossa on täydellisen todellista tajunta mukaan lukien, ei ehdottomasti mitään mistä huolestua. Lain kahleet ei ole ainoastaan katkaistu, niitä ei edes koskaan ollut olemassa; pirut eivät koskaan vartioineet tähtiä, Valtakuntaa ei koskaan perustettu, Eros ei koskaan kasvattanut partaa.
Ei, vaan kaikki tapahtui näin: ne valehtelivat sinulle, kauppasivat sinulle hyvän ja pahan, antoivat sinulle epäilyksen ruumistasi kohtaan ja häpeän kaaoksen profeetallisuutta kohtaan, keksivät vastenmieliset sanat molekyylirakkaudellesi, hypnotisoivat sinut uneliaaksi, kyllästivät sinut sivilisaatiolla ja sen kaikilla kiskuritunteilla.
Ei ole muutosta, ei vallankumousta, ei taistelua, ei tietä; sinä olet jo oman nahkasi yksinhallitsija - sinun loukkaamaton vapautesi odottaa täyttymystään vain muiden yksinvaltiaiden rakkaudella: unen politiikkaa, polttavan itsepintaista kuin taivaan sini.
Kaikkien petollisten oikeuksien ja historian sammallusten karistaminen niskoilta vaatii tarunomaista kivikauden taloutta - shamaaneja ei pappeja, runonlaulajia ei herroja, metsästäjiä ei poliiseja, paleoottisen laiskuuden leimaamia keräilijöitä, hyväntahtoisia kuin veri, liikkuen alastomina tai linnuiksi maalattuina, tasapainoitellen nykyhetken täsmällisellä aallolla, kellottomalla ikuismainingilla.
Kaaoksen agentit luovat palavia silmäyksiä kaikkeen ja kaikkiin jotka kykenevät todistamaan heidän olotilastaan, heidän lux et voluptas -kuumeestaan. Minä olen hereillä vain siinä mitä minä rakastan ja haluan, kauhun partaalle saakka - kaikki muu on verhottua kalustusta, jokapäiväistä nukutusta, aivosontaa, hirmuvaltahallitusten matelijamaista ikävänpitoa, kulunutta sensuuria ja turhaa tuskaa.
Kaaoksen lähettiläät toimivat vakoilijoina, sabotööreinä, amour foun rikollisina, eivät itsekkäinä eivätkä itseään vailla, vastaanottavina kuin lapset, käyttäytyen kuin barbaarit, päähänpinttymien hiertäminä, työttöminä, aisteiltaan hämmentyneinä, susienkeleinä, toiveiden peileinä, kukkaissilmäisinä, kaikkien merkkien ja merkitysten ryöväreinä.
Tässä me ryömimme pitkin halkeamia kirkon ja valtion ja koulun ja tehtaan välisessä muurissa. Irroitettuina heimosta villiintyneen nostalgian pirstaloimina me kaivaudumme kadonneisiin sanoihin, mielikuvituksen pommeihin.
Viimeinen mahdollinen teko on se joka määrittelee itsensä ymmärryksen, näkymättömän kultaisen punoksen joka yhdistää meitä: laitonta tanssimista oikeustalon käytävillä. Jos suutelisin sinua ne kutsuisivat sitä terroriteoksi - joten ottakaamme aseemme mukaan sänkyymme ja herättäkäämme kaupunki keskiyöllä kuin juopuneet maantierosvot juhlimassa ristitulessa, viesti siemauksesta kaaosta.
Suomennos J. K. Ihalainen
Palladium Anti Copyright 1995
Lue Myös Hakim Bey: T.A.Z., Autonomedia 1991
|