|
Kaikki kirjoitettu on roskaa
Antonin Artaud (1896-1948)
Ihmiset jotka ilmestyvät tyhjästä yrittääkseen pukea sanoiksi
osan siitä mitä heidän päässään liikkuu ovat sikoja.
Koko kirjallinen kenttä on pelkkää sikailua, erityisesti tänään.
Kaikki ne joilla on lainauksia mielessään, tarkoitan tietyllä
puoliskollaan päätä, aivojensa huolella sijoitetuissa kätköissä, kaikki
ne jotka ovat oman kielensä mestareita, kaikki ne joille sanoilla on
merkitys, kaikki ne joille on olemassa sielun ja ajattelun korkeampia
tasoja, ne jotka edustavat ajan henkeä, ja ne jotka ovat nimenneet noita
ajattelun suuntauksia, minä tarkoitan heidän turhantärkeää
teollisuuttaan ja tuota mekaanista kitinää joita heidän mielensä päästää
kaikkiin ilmansuuntiin,
- ovat sikoja.
Ne joille tietyillä sanoilla on merkityksensä, joille tietyillä
elämäntavoilla on merkityksensä, ne jotka ovat ylitäsmällisiä, ne joiden
mielestä tunteet voidaan määritellä ja jotka sanaleikittelevät oman
hilpeän luokittelunsa yksityis-kohtia, ne jotka yhä uskovat
"käsitteisiin", ne jotka keskustelevat ajan aatesuuntien arvoista, ne
joille naiset puhuvat suurenmoisen älykkäästi ja naiset itse jotka
kaunopuhuvat ja keskustelevat virtauksista ajassa, ne jotka yhä uskovat
mielen kohdistamiseen, ne jotka seuraavat teitä, jotka pudottelevat
nimiä, jotka suosittelevat kirjoja,
- ne ovat kaikkein pahimpia sikoja.
Sinä olet varsin turha, nuori mies!
Ei, minä tarkoitan parrakkaita kriitikkoja.
Ja olen jo sanonut teille: ei teoksia, ei kieltä, ei sanoja, ei mieltä,
ei mitään.
Ei mitään muuta kuin hieno Hermomittari.
Eräänlainen käsittämätön levähdyspaikka mielessä, juuri kaiken keskellä.
Älkää enää odottako minun nimeävän tuota kaikkea, kertovan teille
kuinka moneen osaan tuo kaikki on jaettu, älkää odottako minun kertovan
sen painoa, älkää luulko että saatte minut keskustelemaan siitä, ja että
siitä keskustellessani unohtaisin itseni ja alkaisin näin, itsekään
sitä tajuamatta, AJATTELEMAAN - ja että se tulee valaistu-maan, että se
tulee elämään, että se tulee koristamaan itsensä lukuisilla sanoilla,
joilla on kaikilla hiotut merkityksensä ja ne kaikki erilaisia, ja
jotka ovat kykenevät ilmaisemaan kaikki herkän ja läpitunkevan
ajatuksen asenteet ja vivahteet.
Ah, näitä tiloja joita ei koskaan nimetä, näitä sielun ylhäisiä
asentoja, ah näitä mielen oikosulkuja, ah, näitä pieniä hairahduksia
jotka ovat tuntieni suola, ah, tämä kansanjoukko joka kihisee
tosiseikkoja - minä käytän aina samoja sanoja enkä tunnu mainittavammin
kehittyvän ajattelussani, mutta itse asiassa kehitynkin enemmän kuin te,
parrakkaat aasit, sinnikkäät siat, valheiden mestarit, muotokuvien
kehystäjät, sarjakirjailijat, sivistymättömät moukat, karjankasvattajat,
hyönteistieteilijät, puheeni vitsaus.
Minä kerroin teille että kadotin kieleni, muttei se estä teitä
jatkamasta puhumista.
Riittää, minua ymmärtävät kymmenen vuoden päästä ihmiset jotka tekevät
samaa kuin te tänään teette. Silloin minun kuumat lähteeni tunnetaan,
minun jäälauttani nähdään, myrkkyväärennösteni salat opitaan,
sielunpelini paljastetaan.
Silloin kaikki hiukseni, kaikki mielensuoneni haudataan kalkkiin,
silloin eläimellisyyteni oivalletaan ja mystiikastani tehdään taikurin
hattu. Silloin he näkevät kallionhalkeamien höyryävän, sielun silmien
kukkaisvihkot kristallisoituvat sanastoissa, silloin he näkevät
meteoriittien putoavan, silloin he näkevät köydet, silloin he ymmärtävät
geometriaa ilman tilaa, he oppivat mikä on mielen hahmo, ja he
ymmärtävät miten minä kadotin mieleni.
Silloin he ymmärtävät miksi minun mieleni ei ole täällä, silloin he
näkevät kaiken kielen valuvan tyhjiin, kaikkien mielten kuihtuvan,
kaikkien huulten kuivuvan, ihmiskasvojen käyvän litteiksi ja tyhjentyvän
kuin kuumailma-putkien imeminä, ja tämä voideltu kalvo tulee jatkamaan
ajelehtimistaan ilmassa, tämä voideltu syövyttävä kalvo, tämä
kaksikerroksinen, monitasoinen ikuisten halkeamien kalvo, tämä
surumielinen ja lasimainen kalvo, mutta niin herkkä, niin osuva
itsessään, niin kyvykäs monistautumaan, jakautumaan, muuntumaan
halkeamien, aistien, huumeiden, läpitunkeutuvien ja myrkyllisten
huuhtelujen välähdyksessä,
silloin kaikki tämä tullaan hyväksymään,
eikä minun ole enää tarpeen puhua.
Suomennos J. K. Ihalainen 1998
|